Siirry pääsisältöön

Koira ja vauva


Rusina on 6-vuotias lyhytkarvainen mäyräkoiranarttu, joka tuli minulle pentuna. Se on aika pieni kooltaan, kuitenkin kasvanut yli kääpiömäyräkoiran mitoista. Luonteeltaan se on kiltti, mutta myös tosi omapäinen ja itsenäinen. Sillä on kova metsästysvietti, jos joku jänis tai muu elukka on näköpiirissä häipyy koira satavarmasti perään. Sateisella/kovalla pakkasella sitä on turha yrittää viedä ulos - korkeintaan juoksee ensimmäiseen puskaan ja äkkiä takaisin kotiovelle. Koiran takit ja villapaidat ovat sen mielestä kamalaa eläinrääkäystä. Rusina on pienestä pitäen ollut mulla mukana tallilla ja on välillä maastolenkeilläkin mukana jos käyn ratsastamassa.

Rusina inhoaa yli kaiken eläinlääkäriä, postimiestä ja kynsien leikkuuta. Kaikille näytetään hampaita. Viimeksi rokotuksen yhteydessä Rusina onnistui puremaan eläinlääkäriä niin, että veri lensi. Tätä koiraa on turha yrittää viedä esim. eläinlääkärille kynsienleikkuuseen. Se rimpuilee, tiputtautuu toimenpidepöydältä ja saa kuonokopan irrotettua. Ainoa ketä saa kynsiin koskea on minä, ja silloinkin vaan muutama kynsi leikataan kerrallaan.

Takki, prkele.. en varmana liiku!

Ja vielä sukatkin, nolouden huipentuma

Ennen Simon syntymää mua pelotti miten mäyräkoira ottaa vastaan uuden tulokkaan. Rusina oli ensimmäiset viikot hoidossa vauvan kotiutumisen jälkeen. Aluksi vastaanotto oli tosi yli-innokasta. Rusina juoksi aina heti vauvan naamaa nuolemaan ja sain koko ajan olla silmä tarkkana. Tätä kesti noin viikon-pari ja sitten taisi neiti tajuta, että tuo vauva on tullut huusholliin jäädäkseen.

Vieraita kohtaan Rusina saattoi myös käyttäytyä oudosti. Jos joku vieras otti vauvan syliin alkoi Rusina heti haukkumaan tai murisemaan. Tämäkin meni ajan kanssa ohi.

Melkein jokaisessa vauva-ajan kuvassa koira on mun kylkeen liimautuneena kun imetän Simoa. Myös kylvetyskuvissa on yksi musta nokka innokkaana seuraamassa tilannetta. Aluksi nukuimme perhepedissä kaikki neljä: minä, mies, Simo meidän välissä ja mäyräkoira peiton alla jalkopäässä.


Äijät ja neiti päiväunilla

Ensikohtaamisia



Nyt kun Simo on lähtenyt liikenteeseen menee Rusina yleensä pakoon omaan rauhaan sohvalle. Jos Rusina nukkuu peiton alla sohvalla ja Simo tulee siihen huitomaan varoittaa Rusina murisemalla. Poikahan ei vielä ymmärrä mitä tarkoittaa kun koira murisee, joten yritän vältellä näitä tilanteita. 

Välillä Rusina myös haastaa Simoa leikkiin ja niillä on oikein kivaa keskenään. Toivon, että niistä tulee ajan kanssa hyvät kaverit.

Vaunujen kanssa Rusina ei edelleenkään osaa mitenkään mallikelpoisesti kulkea. Joten aamun ulkoilutukset hoidan yleensä silloin kun Simo vielä nukkuu ja pidemmät lenkit iltaisin kun mies on tullut töistä kotiin. Olisi ihanaa, jos asuisimme maalla ja koiraa voisi pitää lenkeillä vapaana. Toki välillä teen pidempiäkin lenkkejä vaunujen + koiran kanssa, mutta aina ei omat hermot kestä.

Miten teidän koirat on ottaneet vauvat vastaan?

Kommentit

  1. Meidän schäfer oli aika hämillään kiljuvan nyytin kotiuduttua. Nykyään makoilee hetken pojan retuuttaessa innolla karvaista kaveriaan mutta väistää kyllä aika äkkiä ja häipyy omaan rauhaansa muualle. Kovin usein näitä kohtaamisia meillä ei ole, kun koira on sen verran iso, että pelkästään kyljen kääntäminen saattaa aiheuttaa ongelmia pikkumiehen jäädessä alle. Onneksi kaikilta onnettomuuksilta on vältytty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas vähän toisinpäin. Pelkään, että koiralle käy hullusti kun poika yrittää kiipeillä sen päälle tai muuta yhtä järkevää..

      Poista
  2. Meillä on 30-kiloinen isovillakoirauros, kiltti mutta pöhölö. Se tykkää lapsista yli kaiken, sekä omista että vieraista. Se ei vaan tajua olevansa isompi ku ne lapset, joten aiheuttaa hienoista paniikkia monissa vieraissa lapsissa. Omat lapset on oppinu kävelemäänkin niin, että se 30 kiloa karvaa höseltää vieressä. :D Ikinä ei ole lapsille murissut, jos liikaa revitään, niin lähtee pois. Siitä on pidetty huolta, että koiran omalle paikalle ei lapsilla ole asiaa silloin kun koira on siellä. Eikä syödessä saa kiusata. Näitä perusjuttuja. :)

    Ärsyttävintä tuossa koirassa on se, että se ulvoo kun lapset itkee tai huutaa. Ja kun tuo nuorempi tapaus on tuommonen kitisijä, niin sitä ulvomistahan meillä riittää. Sääliksi käy naapureita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin koira on aina vähän hädissään jos poika on toisessa huoneessa päikkäreillä ja herää huutaen. Sen pitää aina tulla mukaan tarkistamaan onko kaikki kunnossa :)

      Poista
  3. Meillä myös mäyräkoira ja arjessa on aika ajoin ollut haasteita. Vieraista lapsista mäykkymme ei tykkää. Oman esikoisemme hyväksyy, mutta näyttää myös hänelle, jos koiran omaa tilaa häiritään.

    Olen kirjoittanut blogiini jutun mäykkymme ja esikoisemme yhteiselosta. Se löytyy tämän linkin takaa: http://tuttirallia.blogspot.fi/2013/02/mayrakoiran-ja-esikoisen-sattumuksia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuosta sun jutusta sainkin vinkin tän postauksen kirjoittamiseen :)

      Poista
  4. Meidän airedalenterrieri (26kg) on ottanut vauvan hyvin vastaan. Ensin ei oikein ymmärtänyt mikä tuo nyytti lienee, mutta pojan alkaessa äännellä enemmän koirakin kiinnostui. Nyt on vähän väliä nuolemassa korvia... Pitää vaan olla tarkkana jos poika on lattialla leikkimatolla ettei koira astu päälle. Koira kun saattaa riehaantua joskus omissa leikeissään ja vaikkapa postiluukun kolahtaessa ryntää hurjaa vauhtia ovelle. Sitten kun jäbä alkaa liikkumaan niin täytyy varmaan miettiä missä koiralla voisi olla turvapaikka, jonne pääsee tarvittaessa karkuun lapsen "ahdistelua"...

    Miten teillä kuljetaan vaunujen kanssa? Jos se siis tuottaa vaikeuksia? Mä talutin koiraa ensin ihan vaan normaalisti hihnassa, mutta se tuntui vaaralliselta kun koira saattaa esim. oravan nähdessään nykäistä (eli kiskaisee vaunuja samalla). Meidän hihnan saa kuitenkin silleen lenkiksi, eli oon pujottanut sen olan yli. Silleen koira kävelee vierellä eikä pysty vetämään vaunuja nuriin kun on mun massa siinä takana :P Ja molemmat kädet vapautuu vaunujen työntämiseen! Jossain vaiheessa voisi hankkia sellaisen vyön mihin hihnan saa kiinni, varsinkin jos ryhdytään keväällä lenkkeilemään koiran kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on koiralla fleksi ja yleensä pyrin siihen, että koira on vaunujen oikealla puolella suht lyhyellä narulla. Saattaa kuitenkin välillä kävellä vaunujen alle, ei osaa vieläkään kunnolla varoa. Ja täällä on melkein kaikki kävelytiet sellaisia, että keskellä on viiva ja toisella puolella pyöräilijät. Koira poukkoilee välillä sinne pyöräilijöiden puolelle jne. Ja ihan jo toi ulos lähteminen on haastavaa, kun meillä on tosi pieni hissi. Mahdun sinne just ja just tän mahan ja vaunujen kanssa. Koira litistyy sinne johonkin rattaiden viereen tai sitten päästän sen vapaana menemään pitkin portaita.

      Niin joo ja sitten tässä meidän rapussa asuu yks idiootti koirineen, joka pitää aina jotain ihmeen koulutustilaisuuksia tuossa ulko-oven edessä. Kerrankin tulin noista kahdesta ulko-ovesta rattaiden kanssa, koira toisessa kädessä ja roskapussi toisessa kädessä. Ja sitten tää eukko kököttää metrin päässä oman hilluvan koiransa kanssa, jolle tietysti meidänkin koira alkoi rähjätä... Tekis välillä mieli hieman avautua sille. Toki on ihan ok jos tehdään jotain kohtaamisharjotuksia jos mulla on pelkkä koira (+namipussi) mukana, mut ei sillon kun on ne vaunut ja roskapussikin.

      Poista
    2. Koetapa niin, että laitat koiran ihan perushihnaan ja vaikka omaan vyöhösi kiinni. Tuo flexi voi olla se ongelma, jos siis koira saa välillä kävellä pidemmällä hihnalla ja välillä lyhyemmällä (ei tiedä miten kauas/mihin asti voi milloinkin mennä). Mä tosin myönnän itse muutenkin inhoavani tuota flexiä, jotkut kun eivät viitsi opettaa koiraansa esim. kävelemään nätisi tai pysähtymään, vetäisevät vaan flexin lukkoon! Koira-parka saa sitten koko elämänsä kokea sitä kaularangasta nykimistä :(

      Nuo hissit on kyllä haaste, meilläkin vaikka on suht uusi talo niin hissi on melko kapea. Ja ovet sulkeutuvat hirveän nopsaan, aina pelottaa että koira jää siihen väliin :/ Tuommoisia outoja koiranomistajia kyllä riittää, meilläkin päin asuu yksi täys sekopää (oon saanu kuulla kaikki maailman kirosanat ja uhkailut siltä muijalta). Ja sitten on ne jotka päästää pikku-Fifinsä haistelemaan vastaan tullessa, kun itse yrittää opettaa koiraa ohittamaan välinpitämättömästi. Eipä ihme jos semmonen pikkukoira sitten joutuu isomman suuhun...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laiska äiti

Pahoittelen kun en ole viimepäivinä oikein jaksanut bloggailla. Mulla on kyllä tähän ihan hyvä selitys olemassa... Tuossa n. kuukausi sitten ihmettelin kun koko ajan paleltaa. Siis vaikka olin sisällä villasukat jalassa ja  ulkona untsika niskassa plussakeleillä. Järkyttävä nälkäkin oli koko ajan. Yhtenä iltana ei tehnyt mitään makeeta mieli. Siinä vaiheessa aloin hiljaa päässäni laskeskella 1+1 yhteen ja seuraavana aamuna ällötti jo kahvikin. Testasin huvikseni Pregcheckin liuskatestillä ja kaks viivaa pärähti. Melkoisen järkyttynyt olin enkä uskonut tulosta. Kipitin apteekkiin ostamaan Clearbluen digitestiä, joka näytti raskaana 3+. Seuraavana päivänä pääsin onneksi heti yksityiselle ultraan, koska menkoista laskettuna viikkoja olisi ollut tuolloin jo jotain 9+.. Pikku mötikkä siellä köllötteli ja sydän sykki. Koko vastasi 6+3 ja laskettu aika ultran mukaan 9.7.2013. Joten heipat ens kesän ratsastusleirille ja kotihoidontuella köyhäilyille... Olo on aamusta iltaan mitä kamal

Me&i-arvonta!

Kaikkien teidän ihanien lukijoiden kunniaksi päätin järjestää arvonnan. Palkintona on Me&i cuddly bears body koossa 86/92cm. Menee värien puolesta niin tytölle kun pojallekin :) Kaikki lukijoiksi liittyneet ovat mukana yhdellä arvalla kommentoimalla tätä postausta. Kaksi arpaa saat jos linkität arvonnan omaan blogiisi. Osallistua voi sunnuntaihin 13.1 klo 20 asti.

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o