Siirry pääsisältöön

Sokerirasitus

Tänään kävin sokerirasituksessa. Pahinta koko hommassa oli tyhjällä vatsalla terveysasemalle kävely heti aamusta.

Ensin otettiin yksi verinäyte. Sen jälkeen sain vadelmanmakuisen sokerilitkun juotavaksi. Mua oli peloteltu etukäteen, että se on pahaa ja sitä voi olla vaikea saada juotua. Mulla oli siinä vaiheessa jo niin kova nälkä, että litku maistui suorastaan hyvältä :)

Paastoarvo oli 4,4 eli kuulemma ok. Sitten odottelin aulassa tunnin verran ja otettiin taas uusi verikoe. Siitä tunnin päästä vielä viimeinen verikoe.

Kokonaisuudessaan sokerirasitus ei ollut yhtään niin paha kun kuvittelin. Missään vaiheessa ei tullut huono olo ja odotusaika meni lehtiä lueskellessa.

Iltapäivällä neuvolatäti soitti tuloksista. Ja raskausdiabetes-diagnoosi sieltä napsahti :( Kaksi ekaa arvoa oli ok, mutta 2h arvo yli yhdeksän. Olin niin järkyttynyt, että hyvä etten alkanut itkemään siinä puhelimessa.

Hajoilen täällä kotona nyt yksikseni ja mietin vaan, että kiva sitten jäystää jotain ruisleivän känttyä tämä loppuraskaus, mittailla kotona sokereita (varmaan ihanaa touhua näin piikkikammoiselle) ja pungertaa maailmaan joku jättikokoinen vauva, jolle tyrkytetään jo laitoksella lisämaitoa...

Kommentit

  1. Se sormenpäämittaus ei oo ollenkaan niin kamalaa ku vois kuvitella! Se piikki on paaaaljon pienempi kuin esim. neuvolan hemoglobiinipiikit, eikä se juuri tunnu. Sen oppii myös äkkiä pistämään semmoseen kohtaan, ettei se osu herkimpään kohtaan (käytännössä siis kannattaa pistää vähän sormen sivuun).

    Ymmärrän kyllä järkytyksen. Mulla oli ekassa raskaudessa kauhee shokki ja pettymys tuo diagnoosi. Mulla on siis molemmissa raskauksissa ollut rd. Ihan hyvin niistä kuitenkin selvisin. Ekassa raskaudessa vauva oli ihan muiden syiden takia teholla ekan viikon, toinen oli mulla vierihoidossa pari päivää. Toki siltä mitattiin sokereita ja annettiin pari kertaa lisämaitoa, mutta se olikin kyllä tosi nälkänen eikä mun maito noussut heti, joten ei haitannut ollenkaan. Kotona en antanut sille kertaakaan lisämaitoa.

    Niin ja ei nuo mitään jättiläisiä ollut, ihan keskikokoisia noille viikoille. :) (Molemmat syntyny 41+6, eka 3920g, toinen 3985g)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kiva kuulla! Serkullani todettiin myös radi, ja hän sanoi, että sormenpäät alkoivat olla aika sinisenä siitä jatkuvasta pistämisestä.

      Olen edelleen ihan järkyttynyt. Mietin vaan, että olen näillä omilla syömisilläni mokannut vauvan (ja itseni) terveyden ja tulevaisuuden. Ekassa raskaudessa mua ei edes rasitukseen passitettu, ja pohdinkin olisinko jäänyt kiinni jo silloin. Simo syntyi rv 41+3 3396g painoisena, eli se nyt ehkä ei sokerivauvaan viittaa. Ja tuo serkkuni "sokerivauva" oli syntyessään muistaakseni 2,2kg.

      Poista
  2. Voi harmi! :/

    Tuli ihan mieleen raskauden viimeiset viikot, kun en saanut syödä mitään suolaista. Itku pääsi, kun muut kotona mussuttivat pitsaa, eivätkä yhtään ajatelleet mun pitsahaluja. No, minkäs teit. Kiukussa haudoin kyllä pitsakostoa muille sitten synnytyksen jälkeen mut jäi toteuttamatta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa ehkä eniten se, ettei kesällä saa syödä yhtään jätskiä :( Ja mies saa kyllä luvan syödä kaikki karkit ja herkut vaikka töissä...

      Poista
  3. Voi harmistus! :( mä jouduin kans sokerirasitukseen, meidän litkussa ei ollut mitään makua ja ennen puolta väliä meinasi tulla yrjö. Odotustilassa pyörrytti ja oksetti, mutta onneksi diapetesta ei ollut..

    Nyt vaan positiivista asennetta mukaan, kehittelet jotain ihania herkkuja kasviksista ja hedelmistä, niitä tulee kokoajan enemmän kauppoihin. Ehkä löydät jotain ihan uusia ruokia mistä tulee lemppareita! :)

    Siihen sormenpäämittauksen piikkiin tottuu nopeasti, kyllä se siitä. Tsemppiä :)!

    VastaaPoista
  4. No voi kurjuuksien kurjuun, onneksi olet saanut kannustavia kommentteja, joten eiköhän se siitä. Pää pystyyn vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kaipa tämä tästä. Kauhulla odottelen sitä huomista neuvolaa :/

      Poista
  5. Älä huoli, hyvin sie selviät. Mulla oli edellisessä raskaudessa raskausdiabetes joten kokemusta löytyy. Tässä raskaudessa sitä ei ole, 2:n kertaan on testattu. Syöt nyt sitten minimisti hiilareita ja enempi proteiinia. Leivät, myslit, murot, puurot kannattaa unohtaa ja syödä vain hieman pottua tai makaronia. Niin mun käskettiin silloin syödä. Aattele positiivisesti, sulle ei tule raskauskiloja kertymään montakaan ja pääset kurkistamaan pikkuista ultrassa tiheästä.
    Äkkiä siihen sormen pää mittaukseenki tottuu.
    Meillä se litku oli muuten hapottoman kokiksen makusta ja aivan tuhannen vistoa. Yökkien sen sai juotua.
    Tsemppiä, hyvin se menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden ohjeiden mukaan mun pitää syödä (ruis)leipää joka aterialla. Siis just sitä mikä mua pahiten närästää :D Ja neuvolatädin mukaan en pääse mihinkään ylimääräisiin ultriin/painoarvioon jos arvot pysyy normaalina mittauksissa...

      Ei onneks tuntunut pahalta tuo sormenpäästä mittaus.

      Poista
    2. Mun ruokavaliota ja niitämittaustuloksia tarkiqti kätilö soittamalla kuukauden välein. Ja siis ihan ruokavaliohoitonen se mun rd oli. Jännä kuinka eri käytännöt on eri paikoissa. Mulla arvot pysy hyvinä ruokavaliolla ja silti käytiin ultrassa tiheästi. Ja juniorihan oli kyllä iso, reilut 4kg.

      Poista
    3. Jaaha jäi yks lause tuonne tuonne väliin kirjoittamatta,eli... Niiden soittojen lisäksi kävin myös tiheästi ultrissa. Eri käytännöt näköjään eri sqiraaloissa.

      Poista
  6. Tsemppiä, ajattele niin että tämä on kuitenkin vauvan ja sinun parhaaksesi ja luultavasti asia korjautuu kun lapsi syntyy! Tiukkaa tekisi itsellänikin tuo jäätelöittä olo, mutta kyllä siitä selviää kun pitää mielessä päämäärän!

    VastaaPoista
  7. Minulle kanssa napsahti radi-diagnoosi (rv 15) ja olihan se iso järkytys! Mä itkin, en nyt neuvolatätin soittaessa mut sen jälkeen. Mä itkin varmaan kaksi päivää, samalla googlaillen et miten radin kanssa ollaan ja mitä se voi aiheuttaa jne. Mut ei se ollut niin paha juttu! Sokereita toki piti seurata kotona, ja raskauteni viimeisten kahden viikon aikana oli muutama korkeampi arvo mut muuten ne pysyi hyvin hallinnassa. Ei kertaakaan puhuttu lääkkeistä mitään, ei vaikka tulikin korkeampia arvoja. Kunhan niitä ei vaan tule montaa peräkkäin, useana päivänä.. :) Ja hei, tunnustetaan, että ainoa muutos, josta radi-ruokavaliossa pidin kiinni, oli että jätin makean niin minimiin, mitä vaan pystyin. :) Ei se ole vaan sitä ruisleipää ja vettä (niin minäkin ensin ajattelin!). ;)

    Kuten joku edellä kommentoineista mainitsikin, niin pääset tarkempaan syyniin ja useampaan ultraan raskautesi aikana! :) Minun tyttöä ultrattiin viimeisen kerran kaks viikkoa ennen laskettua aikaa, ja painoarvioksi annettiin 3,6kg. Se kuitenkin "hieman" heitti (4025g), mutta se nyt johtui osittain myöskin siitä, et pitkäksi meni. Minka syntyi 41+2. Lisämaitoahan ne toki synnärilläkin antoi ihan jo tytön koonkin vuoksi, mutta myös senkin takia kun mulla ei maito lähtenyt nousuun! Ja muistetaanpa, että vasta >4,5kg vauvoista puhutaan makrosomisina! :)

    Tsemppejä loppuraskauteen! :) Täällä painitaan PAHAN vauvakuumeen kanssa.. ;) Terv. 5,5kk tyttölapsen äiti :D

    VastaaPoista
  8. Mulla on ykköstyypin diabetes ja nyt synnytin melkein 8kk sitten ekan lapseni. Mua ihan aluksi jännitti tosi paljon se, että jos saankin tosi ison lapsen ja tulee kaikenlaisia ongelmia. Raskaus meni kuitenkin tosi hyvin ja sokerit oli hyvin. Vauvan arvioitu paino oli ihan viime hetkiin saakka hyvä, mutta kuitenkin liikaa viikkoihin asti. Synnytin viikoilla 38+3. 36-viikolla alettiin käynnitelemään sairaalassa. Neiti oli sitten kuitenkin isompi kuin tuo 3600g mitä arvioitiin. Painoa oli 3930g. Suht iso, mutta ei liian iso.

    Synnytys itsessään jäi mulle tosi pahoina muistoina mieleen, mutta ei siitä tässä sen enempää. Ei siis vauvan koon takia tai mitään, mutta kätilön toiminnan takia.

    Ei kantsi sitä pistelyä pelätä vaikka piikkikammoinen ootkin. Ymmärrän toki sen, että ei se oo kivaa, mutta se piikki on TODELLA pieni millä pistät itseäs sormeen. Ei sitä kannata pelätä. :) Ja kannattaa ajatella niin, että se on vaan sen lapsen parhaaksi miksi pistät ittees niin siinä tulee motivaatiotakin ihan erilailla. Itselläni parani hoitaminen huimasti raskaana ja nyt edelleen hoidan paremmin kuin ennen. :) Tsemppiä synnytykseen ja loppu raskauteen!

    VastaaPoista
  9. Voi, mä kanssa niin muistan tuon tunteen kirjon ja kaikki nuo ajatukset! Mutta minäkin selvisin! ;) Vauva oli toki iso (4360), mutta toinen vain tulee helpommin ja kaikki sujuu nopeammin. Ainakin yleensä, joten sillä voit hieman lohduttautua. :) Isot tsempit!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lidl vs. Prisma

Käytiin eilen ostamassa loppuviikon ruokaostokset Lidlistä. Rahaa meni 39€ ja saimme kolme kassillista ruokaa. Veikkaan, että samoihin ostoksiin olisi Prismassa mennyt n.70€. No mitä sitten ostettiin? 4 x kevytmaito Luonnonjogurttia ja viiliä Rahkaa Maustettua ruokakermaa Fetaa Leipä (0,99€) Jalkapallosämpylöitä Omenoita Banaania Sipuleita Tomaattia Kurkkua Kinkkusuikaleita 700g jauhelihaa "Tuoreita" kalapuikkoja Kierrepastaa Mehutiivistettä Pari lamppua Säilykeananasta Säilykepersikoita Ketsuppia Ruuaksi teen kinkkupastaa, makaronilaatikkoa, lihapullia ja kalapuikkoja. Näistä meille riittää ainakin viidelle päivälle kun mies ei syö kotona lämmintä ruokaa. Ja nyt taas ihmettelen, miksei käydä Lidlissä useammin? Koska mieheni on bonusten perään? Melkoisen määrän bonusta pitäisi kerätä, että Lidl tulisi kalliimmaksi... Missä ruokakaupassa te tykkäätte käydä?

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Me&i-arvonta!

Kaikkien teidän ihanien lukijoiden kunniaksi päätin järjestää arvonnan. Palkintona on Me&i cuddly bears body koossa 86/92cm. Menee värien puolesta niin tytölle kun pojallekin :) Kaikki lukijoiksi liittyneet ovat mukana yhdellä arvalla kommentoimalla tätä postausta. Kaksi arpaa saat jos linkität arvonnan omaan blogiisi. Osallistua voi sunnuntaihin 13.1 klo 20 asti.