Siirry pääsisältöön

Snadi Stadi

Päätin tänään koota itseni tämän sairastelun jälkeen ja lähteä käymään Ruoholahden seikkailupuistossa. Kuten Hoplopiin, myös tuonne pääsee alle 1-vuotias ilmaiseksi ja aikuinen myös. Katsoin netistä, että heillä olisi aamusta vielä muskarikin (eri maksusta). Joten ei muuta kun aamupala naamariin ja junalla keskustaan. Tänään oli jotain häikkää metrojen kulussa joten myöhästyttiin tuosta muskarista. Päätin sitten käydä syömässä ennen sitä. Siis munhan piti hieman tsempata näitä syömisiä ennen keskiviikkoista sokerirasitusta, mutta tänäänkin olen syönyt intialaista, juonut limsaa ja vetänyt kaksinkäsin suklaalehti-keksejä. Onhan tässä huominen kuitenkin vielä aikaa tsempata..

Snadi Stadi http://www.snadistadi.fi/Etusivu sijaitsee Ruoholahden ostoskeskuksen pohjakerroksessa. Metroasemalta on ihan lyhyt kävelymatka. Tilava vaunuparkkikin löytyi (toisin kuin tuossa meidän lähellä olevassa Hoplopissa). Menimme ensin pienten puolelle, josta löytyi pallomeri, liukumäki ja trampoliini. Nämä kaikki kuitenkin ehkä vielä vähän liian pelottavia meidän jätkälle, joten onneksi sieltä löytyi myös nurkkaus ihan pienille. Joten Simo leikki toisen tytön kanssa leikkimökillä, pehmeillä rakennuspalikoilla ja keinuhepalla.

Sitten syötiin eväitä jonka jälkeen suunnattiin hiekkalaatikolle. Hiekkalaatikko oli sellainen jättimäinen allas täynnä leluja. Aikuisille laitettiin muovipussit jalkoihin. Simolta otin vaan sukat pois. Arvatkaa oliko poika innoissaan kun pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa touhuamaan hiekassa! Siellä viihdyttiinkin loppuaika. Hiekkaa oli tosi siistiä Simon mielestä heittää itsensä päälle. Joten pienenä miinuspuolena mun oli pakko riisua koko sälli vaippaa myöten, että sain kaiken hiekan pois. Ja siitä tuli tietysti iso itku kun pitikin lähteä pois.

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä henkkamaukalla ostamassa Simpalle muutamia kesävaatteita.




Piti vielä kirjoittaa siitä, että näin raskaana ollessa mulle ei ole kertaakaan tarjottu istumapaikkaa  ruuhkabussissa/junassa. Yleensä vielä joku idiootti on tunkenut istumaan siihen vaunupaikalle, eikä tajua lähteä pois jos tulen vaunujen kanssa. Ja siis tämä mun mahahan on jo ihan jättimäinen, ettei sitä tosiaankaan voi jättää kukaan huomaamatta. Tänäänkin menomatkalla joku naislauma oli vallannut junan vaunupaikan. Luulin, että heillä on siinä myös lastenrattaat, mutta perillä selvisi, että se olikin jonkin sortin kissan/koirankuljetusvaunu.  Ei siinä mitään, mutta mua alkaa todella helposti pyörryttämään jos joudun seistä koko junamatkan paikoillaan. Nytkin tuli kylmä hiki otsalle ja mietin pitäisikö hypätä jollain väliasemalla pois, jotta pääsisin hetkeksi istumaan. Mun pahin pelko on jos pyörryn junassa ja mulla on Simo siinä vaunuissa :(

Todella harvoin täällä näkee, että kukaan antaisi esim. bussissa istumapaikkaa vanhukselle. Samoin junassa varaillaan sille omalle kassille paikkaa, vaikka ihmisiä joutuu seisomaan käytävällä. No mikäpä minä olen valittamaan, kun vaunujen kanssa kuitenkin matkustan ilmaiseksi julkisilla. Tuntuu, ettei ihmisillä enää ole minkäänlaisia käytöstapoja...

Kommentit

  1. Ei muuta kun rohkeesti sanomaan, että tilaa kiitos, täältä tulee vaunut ja raskaana oleva nainen! :)

    VastaaPoista
  2. Komppaan Yonaa. :)
    Ja hei kiitos vinkistä, me mennään ehdottomasti testaamaan tuo paikka.

    VastaaPoista
  3. Onneksi ei olla jouduttu vielä ruuhkabusseihin.. Ovien avaus on toinen juttu, naiset joilla oletettavasti itsellä on lapsia osaavat kyllä huomioida ja aukoa ovia, mutta sitten on niitä jotka kiilaavat ohi kun yrität itselle ja rattaille pitää ovea avoinna mutta eivät vahingossakaan jää sitä 5 s siihen auttamaan. Kiitti hei, sulle kiireisellehän se oli tarkoitettu.

    VastaaPoista
  4. Suorat sanat tolloille, jos eivät osaa itse siirtyä. ;D

    VastaaPoista
  5. joo, niin tuttu juttu tuo ettei voida antaa paikkaa sellaiselle joka sitä selvästi enemmän tarvitsisi.. Miten ihmiset on niin itsekkäitä?!

    Löysin blogisi vasta tänään, pitääkin lukaista vähän tarkemmin kun ollaan aika samoilla viikoilla! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laiska äiti

Pahoittelen kun en ole viimepäivinä oikein jaksanut bloggailla. Mulla on kyllä tähän ihan hyvä selitys olemassa... Tuossa n. kuukausi sitten ihmettelin kun koko ajan paleltaa. Siis vaikka olin sisällä villasukat jalassa ja  ulkona untsika niskassa plussakeleillä. Järkyttävä nälkäkin oli koko ajan. Yhtenä iltana ei tehnyt mitään makeeta mieli. Siinä vaiheessa aloin hiljaa päässäni laskeskella 1+1 yhteen ja seuraavana aamuna ällötti jo kahvikin. Testasin huvikseni Pregcheckin liuskatestillä ja kaks viivaa pärähti. Melkoisen järkyttynyt olin enkä uskonut tulosta. Kipitin apteekkiin ostamaan Clearbluen digitestiä, joka näytti raskaana 3+. Seuraavana päivänä pääsin onneksi heti yksityiselle ultraan, koska menkoista laskettuna viikkoja olisi ollut tuolloin jo jotain 9+.. Pikku mötikkä siellä köllötteli ja sydän sykki. Koko vastasi 6+3 ja laskettu aika ultran mukaan 9.7.2013. Joten heipat ens kesän ratsastusleirille ja kotihoidontuella köyhäilyille... Olo on aamusta iltaan mitä kamal

Me&i-arvonta!

Kaikkien teidän ihanien lukijoiden kunniaksi päätin järjestää arvonnan. Palkintona on Me&i cuddly bears body koossa 86/92cm. Menee värien puolesta niin tytölle kun pojallekin :) Kaikki lukijoiksi liittyneet ovat mukana yhdellä arvalla kommentoimalla tätä postausta. Kaksi arpaa saat jos linkität arvonnan omaan blogiisi. Osallistua voi sunnuntaihin 13.1 klo 20 asti.

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o