Mallan päiväkirja

Me ollaan nyt puistoiltu sään salliessa niin paljon kuin mahdollista. Frida on nimittäin yleensä paljon paremmalla tuulella ulkona. Sisällä ollessa heitellään ruuat pitkin keittiötä, kärttyillään, pyritään keinolla millä hyvänsä sohvalle pomppimaan ja sitten muksahdellaan sieltä alas. Kävelemistä vois harjotella vaikka koko päivän kärryn kanssa. Sisällä Frida treenailee nyt ilman tukea seisomista. Ulkona edelleen työnnetään suuhun kaikki mahdollinen! Onneks tän toisen sankarin 2-vee uhmailut on huomattavasti rauhoittuneet. Fridaa aloin vähitellen totuttaa tavalliseen maitoon. Tällä hetkellä menee puolet Baby Sempiä ja puolet kevytmaitoa. Myös tavallisia ruokia ollaan syöty. Herneistä tai mansikoista on posket saattanut vähän punottaa. Hampaita on edelleen vaan kaksi, mikä vähän hidastaa syömistouhuja.

Viime viikko menikin sitten oksennustaudin merkeissä. Maanantaina yrjös mies, torstaina Simo ja lauantaina me tytöt. Onneks meni niin ettei molemmat aikuiset yrjöilly yhtä aikaa! Kiva pyykkirumba ja musta tuntuu, että edelleen täällä haisee oksennus... Sitä kun oli vähän joka paikassa: sohvilla, lasten sängyissä ja molempien huoneiden lattioilla. Jos tästä nyt jotain positiivista haetaan, niin on ainakin ihanan kevyt olo ;) Viime viikolla Simolla oli ensimmäinen hammastarkastus. Hampaat oli hyvässä kunnossa ja Simo jopa pienten suostuttelujen jälkeen piti suuta kiltisti auki. Joku dorka myös unohti KOLMANNEN kerran viedä Fridan neuvolaan. Kuinka narikassa mun aivot oikein on? No okei, oli se neuvolatätikin jotain mokaillut kun 1-vee neuvola oli 11kk kohdalla ja neuvolapaikkakin oli merkattu varauslappuun väärin.

Meidän mäyris täytti sunnuntaina kahdeksan. Aamulla koira oli vielä ihan normaali, mutta päivälenkillä haluton liikkumaan. Ei suostunut hyppäämään sängylle eikä sohvalle. Vinkui kun mies yritti nostaa sitä. Ja kulki takapää köyryssä ja pää alhaalla.  Olin ihan varma, että se on saanut mäyräkoirahalvauksen. Ajelin myöhään illalla Nurmijärvelle päivystykseen sen kanssa. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos se on halvaus ei aleta noin vanhaa koiraa enää leikkaamaan. Ja itkin vaan koko ajomatkan kun pelkäsin, että koira täytyy lopettaa :( Ajomatkan aikana koira kuitenkin koki jonkun ihmeparantumisen. Eläinlääkäri sanoi, että mäyräkoirilla on äärimmäisen korkea kipukynnys joten varmasti raukka on ollut kipeä. Sai kipulääkekuurin ja nyt on levossa pari viikkoa. Ihan pikku lenkkejä vaan saadaan tehdä päivittäin. Eilen olin ihan pata jumissa koko päivän! Mies oli kotona, mutta kipeenä ja nukku vaan koko päivän. Illalla pääsin ratsastamaan viikon tauon jälkeen. Tuli ka

Nutrilett-kuuri kesti seitsemän päivää ja tuloksena -4kg. Olen oikein tyytyväinen :) Olisin varmasti jatkanut pidempäänkin, mutta sain jonkun lentsun ja kamalan kurkkukivun. Normaaleja syömisiä jatkoin samalla aikataululla mitä kuurillakin, eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala 3h välein. Ainakaan vielä paino ei ole noussut :) Mulle iski joku outo lapajumi. En saa päätä käännettyä alas enkä alhaalla oikealle. Joudun syömään koko ajan särkylääkkeitä, koska kipu on tosi lamaannuttava. Pitäis varmaan mennä johonkin osteopaatille tai kiropraktikolle? Käytiin eilen Kuusijärvellä ja en saanut esim. matkarattaita otettua pois auton takakontista... En oikein uskalla autoakaan nyt ajaa. Simo vähän arasteli vettä ja ei edes uskaltanut tulla äidin kanssa vettä kokeilemaan. Totesi vaan "Simoa pelottaa". Voi mun pientä :) Jännä kun nuo lapset on niin erilaisia luonteeltaan. Simo on tosi harkitsevainen ja seuraa aluksi sivusta. Frida taas ei mieti yhtään, kiipeilee