Rusina on
6-vuotias lyhytkarvainen mäyräkoiranarttu, joka tuli minulle pentuna. Se
on aika pieni kooltaan, kuitenkin kasvanut yli kääpiömäyräkoiran
mitoista. Luonteeltaan se on kiltti, mutta myös tosi omapäinen ja
itsenäinen. Sillä on kova metsästysvietti, jos joku jänis tai muu
elukka on näköpiirissä häipyy koira satavarmasti perään.
Sateisella/kovalla pakkasella sitä on turha yrittää viedä ulos -
korkeintaan juoksee ensimmäiseen puskaan ja äkkiä takaisin kotiovelle. Koiran takit ja villapaidat ovat sen mielestä kamalaa eläinrääkäystä.
Rusina on pienestä pitäen ollut mulla mukana tallilla ja on välillä
maastolenkeilläkin mukana jos käyn ratsastamassa.
Rusina
inhoaa yli kaiken eläinlääkäriä, postimiestä ja kynsien leikkuuta.
Kaikille näytetään hampaita. Viimeksi rokotuksen yhteydessä Rusina
onnistui puremaan eläinlääkäriä niin, että veri lensi. Tätä koiraa on
turha yrittää viedä esim. eläinlääkärille kynsienleikkuuseen. Se rimpuilee, tiputtautuu toimenpidepöydältä ja saa kuonokopan irrotettua. Ainoa ketä
saa kynsiin koskea on minä, ja silloinkin vaan muutama kynsi leikataan
kerrallaan.
 |
| Takki, prkele.. en varmana liiku! |
 |
| Ja vielä sukatkin, nolouden huipentuma |
Ennen Simon syntymää mua pelotti miten mäyräkoira ottaa vastaan
uuden tulokkaan. Rusina oli ensimmäiset viikot hoidossa vauvan
kotiutumisen jälkeen. Aluksi vastaanotto oli tosi yli-innokasta. Rusina
juoksi aina heti vauvan naamaa nuolemaan ja sain koko ajan olla silmä
tarkkana. Tätä kesti noin viikon-pari ja sitten taisi neiti tajuta, että
tuo vauva on tullut huusholliin jäädäkseen.
Vieraita
kohtaan Rusina saattoi myös käyttäytyä oudosti. Jos joku vieras otti
vauvan syliin alkoi Rusina heti haukkumaan tai murisemaan. Tämäkin meni
ajan kanssa ohi.
Melkein
jokaisessa vauva-ajan kuvassa koira on mun kylkeen liimautuneena kun
imetän Simoa. Myös kylvetyskuvissa on yksi musta nokka innokkaana
seuraamassa tilannetta. Aluksi nukuimme perhepedissä kaikki neljä: minä,
mies, Simo meidän välissä ja mäyräkoira peiton alla jalkopäässä.
 |
| Äijät ja neiti päiväunilla |
 |
| Ensikohtaamisia |
Nyt kun Simo on lähtenyt liikenteeseen menee Rusina yleensä pakoon omaan rauhaan sohvalle. Jos Rusina nukkuu peiton alla sohvalla ja Simo tulee siihen huitomaan varoittaa Rusina murisemalla. Poikahan ei vielä ymmärrä mitä tarkoittaa kun koira murisee, joten yritän vältellä näitä tilanteita.
Välillä Rusina myös haastaa Simoa leikkiin ja niillä on oikein kivaa keskenään. Toivon, että niistä tulee ajan kanssa hyvät kaverit.
Vaunujen kanssa Rusina ei edelleenkään osaa mitenkään mallikelpoisesti kulkea. Joten aamun ulkoilutukset hoidan yleensä silloin kun Simo vielä nukkuu ja pidemmät lenkit iltaisin kun mies on tullut töistä kotiin. Olisi ihanaa, jos asuisimme maalla ja koiraa voisi pitää lenkeillä vapaana. Toki välillä teen pidempiäkin lenkkejä vaunujen + koiran kanssa, mutta aina ei omat hermot kestä.
Miten teidän koirat on ottaneet vauvat vastaan?
Meidän schäfer oli aika hämillään kiljuvan nyytin kotiuduttua. Nykyään makoilee hetken pojan retuuttaessa innolla karvaista kaveriaan mutta väistää kyllä aika äkkiä ja häipyy omaan rauhaansa muualle. Kovin usein näitä kohtaamisia meillä ei ole, kun koira on sen verran iso, että pelkästään kyljen kääntäminen saattaa aiheuttaa ongelmia pikkumiehen jäädessä alle. Onneksi kaikilta onnettomuuksilta on vältytty.
VastaaPoistaMeillä taas vähän toisinpäin. Pelkään, että koiralle käy hullusti kun poika yrittää kiipeillä sen päälle tai muuta yhtä järkevää..
PoistaMeillä on 30-kiloinen isovillakoirauros, kiltti mutta pöhölö. Se tykkää lapsista yli kaiken, sekä omista että vieraista. Se ei vaan tajua olevansa isompi ku ne lapset, joten aiheuttaa hienoista paniikkia monissa vieraissa lapsissa. Omat lapset on oppinu kävelemäänkin niin, että se 30 kiloa karvaa höseltää vieressä. :D Ikinä ei ole lapsille murissut, jos liikaa revitään, niin lähtee pois. Siitä on pidetty huolta, että koiran omalle paikalle ei lapsilla ole asiaa silloin kun koira on siellä. Eikä syödessä saa kiusata. Näitä perusjuttuja. :)
VastaaPoistaÄrsyttävintä tuossa koirassa on se, että se ulvoo kun lapset itkee tai huutaa. Ja kun tuo nuorempi tapaus on tuommonen kitisijä, niin sitä ulvomistahan meillä riittää. Sääliksi käy naapureita.
Meilläkin koira on aina vähän hädissään jos poika on toisessa huoneessa päikkäreillä ja herää huutaen. Sen pitää aina tulla mukaan tarkistamaan onko kaikki kunnossa :)
PoistaMeillä myös mäyräkoira ja arjessa on aika ajoin ollut haasteita. Vieraista lapsista mäykkymme ei tykkää. Oman esikoisemme hyväksyy, mutta näyttää myös hänelle, jos koiran omaa tilaa häiritään.
VastaaPoistaOlen kirjoittanut blogiini jutun mäykkymme ja esikoisemme yhteiselosta. Se löytyy tämän linkin takaa: http://tuttirallia.blogspot.fi/2013/02/mayrakoiran-ja-esikoisen-sattumuksia.html
Juu tuosta sun jutusta sainkin vinkin tän postauksen kirjoittamiseen :)
PoistaMeidän airedalenterrieri (26kg) on ottanut vauvan hyvin vastaan. Ensin ei oikein ymmärtänyt mikä tuo nyytti lienee, mutta pojan alkaessa äännellä enemmän koirakin kiinnostui. Nyt on vähän väliä nuolemassa korvia... Pitää vaan olla tarkkana jos poika on lattialla leikkimatolla ettei koira astu päälle. Koira kun saattaa riehaantua joskus omissa leikeissään ja vaikkapa postiluukun kolahtaessa ryntää hurjaa vauhtia ovelle. Sitten kun jäbä alkaa liikkumaan niin täytyy varmaan miettiä missä koiralla voisi olla turvapaikka, jonne pääsee tarvittaessa karkuun lapsen "ahdistelua"...
VastaaPoistaMiten teillä kuljetaan vaunujen kanssa? Jos se siis tuottaa vaikeuksia? Mä talutin koiraa ensin ihan vaan normaalisti hihnassa, mutta se tuntui vaaralliselta kun koira saattaa esim. oravan nähdessään nykäistä (eli kiskaisee vaunuja samalla). Meidän hihnan saa kuitenkin silleen lenkiksi, eli oon pujottanut sen olan yli. Silleen koira kävelee vierellä eikä pysty vetämään vaunuja nuriin kun on mun massa siinä takana :P Ja molemmat kädet vapautuu vaunujen työntämiseen! Jossain vaiheessa voisi hankkia sellaisen vyön mihin hihnan saa kiinni, varsinkin jos ryhdytään keväällä lenkkeilemään koiran kanssa :)
Meillä on koiralla fleksi ja yleensä pyrin siihen, että koira on vaunujen oikealla puolella suht lyhyellä narulla. Saattaa kuitenkin välillä kävellä vaunujen alle, ei osaa vieläkään kunnolla varoa. Ja täällä on melkein kaikki kävelytiet sellaisia, että keskellä on viiva ja toisella puolella pyöräilijät. Koira poukkoilee välillä sinne pyöräilijöiden puolelle jne. Ja ihan jo toi ulos lähteminen on haastavaa, kun meillä on tosi pieni hissi. Mahdun sinne just ja just tän mahan ja vaunujen kanssa. Koira litistyy sinne johonkin rattaiden viereen tai sitten päästän sen vapaana menemään pitkin portaita.
PoistaNiin joo ja sitten tässä meidän rapussa asuu yks idiootti koirineen, joka pitää aina jotain ihmeen koulutustilaisuuksia tuossa ulko-oven edessä. Kerrankin tulin noista kahdesta ulko-ovesta rattaiden kanssa, koira toisessa kädessä ja roskapussi toisessa kädessä. Ja sitten tää eukko kököttää metrin päässä oman hilluvan koiransa kanssa, jolle tietysti meidänkin koira alkoi rähjätä... Tekis välillä mieli hieman avautua sille. Toki on ihan ok jos tehdään jotain kohtaamisharjotuksia jos mulla on pelkkä koira (+namipussi) mukana, mut ei sillon kun on ne vaunut ja roskapussikin.
Koetapa niin, että laitat koiran ihan perushihnaan ja vaikka omaan vyöhösi kiinni. Tuo flexi voi olla se ongelma, jos siis koira saa välillä kävellä pidemmällä hihnalla ja välillä lyhyemmällä (ei tiedä miten kauas/mihin asti voi milloinkin mennä). Mä tosin myönnän itse muutenkin inhoavani tuota flexiä, jotkut kun eivät viitsi opettaa koiraansa esim. kävelemään nätisi tai pysähtymään, vetäisevät vaan flexin lukkoon! Koira-parka saa sitten koko elämänsä kokea sitä kaularangasta nykimistä :(
PoistaNuo hissit on kyllä haaste, meilläkin vaikka on suht uusi talo niin hissi on melko kapea. Ja ovet sulkeutuvat hirveän nopsaan, aina pelottaa että koira jää siihen väliin :/ Tuommoisia outoja koiranomistajia kyllä riittää, meilläkin päin asuu yksi täys sekopää (oon saanu kuulla kaikki maailman kirosanat ja uhkailut siltä muijalta). Ja sitten on ne jotka päästää pikku-Fifinsä haistelemaan vastaan tullessa, kun itse yrittää opettaa koiraa ohittamaan välinpitämättömästi. Eipä ihme jos semmonen pikkukoira sitten joutuu isomman suuhun...