Siirry pääsisältöön

Aargh x 3

Mitä nyt taas??

Näin perjantain kunniaksi voisin taas vähän valittaa.

Eilen anoppi soitti aamusta ja selitti hädissään, että miehen veljenvaimon auto on hajonnut ja mun pitäisi kuljetella jotain tuoleja meidän autolla paikkaan x. Lupauduin auttamaan, kun ei tässä pahemmin muutakaan tekemistä ollut. Sovittiin, että menen kolmeksi anopille hakemaan tuolit. Kolmelta Simppa nukkuu yleensä vielä päiväunia joten aikataulut meni vähän uusiksi.

Kun pääsen autolla anopille on veljenvaimo kuulemma myöhästynyt junasta ja tulee vasta myöhemmin. Tässä vaiheessa Simo huutaa jo takapenkillä täyttä kurkkua, ei kestä sitä jos auto on pysähtyneenä. Anoppi alkaa roudaamaan tuoleja autoon. Autossa on entuudestaan jo turvakaukalo ja matkarattaat. Rattaat pitää jättää anopille, jotta kaikki tuolit mahtuvat kyytiin. Etupenkille jää tilaa yhdelle matkustajalle. Yritän anopille selittää, että nyt joko hänen tai veljenvaimon pitää jäädä pois kyydistä - tänne ei mahdu. Anoppi ehdottaa, että menisi makaamaan takapenkille tuolien päälle.. ?!? Tässä vaiheessa veljenvaimo on tullut paikalle ja heistä kumpikaan ei tiedä mihin oikein olemme menossa. Sovimme, että anoppi kävelee perässä ja vien ensin veljenvaimon + tuolit ja käyn sitten hakemassa anopin matkaan.

Saan tuolit + veljenvaimon vietyä määränpäähän ja lähden etsimään anoppia. Anoppia ei näy missään matkanvarrella. Anopille on myös ihan turha yrittää soittaa, koska on aika huonokuuloinen eikä ikinä kuule jos puhelin soi. Ajelen takaisin tuolien luokse ja tässä vaiheessa Simo on jo ihan hermona. Käy ilmi, että anoppi on lähtenyt kävelemään jotain ihan ihme reittiä - sellaista mitä ei saa edes autolla ajaa. Sitten anoppi ja veljenvaimo päättävätkin kävellä kotiin joten olen ajellut (ja odotellut) ihan turhaan. Matkarattaat jäivät anopille, joten raahaan Simoa kainalossa kauppaan ja sieltä vielä kahteen eri osoitteeseen. Aargh!



Sitten tuossa meidän yläkerrassa tehdään jotain prkeleen kylppäriremonttia. Kamala poraus on jatkunut viikon verran. Lisämausteena vesikatkot. Se poraus ja paukutus alkaa aina just sillon kun laitan Simon päikkäreille. Ja koska joka päivä sataa, ei paljon houkuta lähteä tuonne ulos lykkimään päikkäreiden ajaksi.
Yleensä Simo menee ekoille päikkäreille klo 9, jolloin lenkitän pikaisesti koiran, käyn suihkussa ja teen ruuan. Nyt näistä mitään ei voi oikeastaan tehdä, koska Simo heräilee miten sattuu...

Tänään sattui kuitenkin suoranainen ihme. Lykin Simoa ulkona pitkään kunnes vihdoin nukahti ja sen jälkeen sain kun sainkin sen siirrettyä partsille jatkamaan unia vaunuissa... Ah, sain syödä rauhassa!

Yläkerran kakara herää edelleen joka aamu n. klo 5 huutamaan ja minä herään siihen myös. Pyykkikoneen se äippä laittaa päälle siinä kuuden maissa joka päivä.

Meille on tuohon viereiseen asuntoon myös muuttanut uusi aivan ihana naapuri. Sellainen 18-vee näköinen sälli, joka polttaa viikonloppuisin sisällä (koko rappu haisee ja haju kulkeutuu myös meidän olkkariin), popittaa jotain paskaa musaa ja ryyppää kavereidensa kanssa. Tällä viikolla tätä ihanuutta saimme kuunnella myös keskellä viikkoa. Lopulta mies meni hieman avautumaan sinne n. kahdeksan maissa, jolloin hiljaisuus ei ollut vielä edes alkanut. Onneksi sälli vaikutti ihan asialliselta ja pisti musat pois.

En tiedä kumpaa rakastan enemmän, tuota nykyistä röökinpolttajaa vai samassa kämpässä ennen asunutta sälliä, joka poltteli pilveä. Se pilvenhaju on kuitenkin ehkä kivempi omassakin kämpässä kuin rööki..

Simolle on tullut takaisin se vaihe, ettei mikään ruoka kelpaa. Sain käyttää kaikki viihdyttäjän konstit, jotta sain pienen lautasellisen puuroa aamulla syötettyä. Välillä mulla menee siihen ruuan ja tavaroiden viskomiseen ihan totaalisesti hermot, ja tekisi mieli vaan heittää puurokupit lattialle. Eilen Simo ei suostunut esim. iltapalaa syömään ollenkaan, iltaruuaksikin meni vain puolikas leipä ja pari siivua juustoa. Epäilen syyksi tulevia hampaita...

Ja hei jos saan vielä vähän valittaa niin se mun kämppä on taas vailla uutta vuokralaista. Yhden jo löysin, mutta hän peruikin nyt tulonsa. Joten menen viikonloppuna taas pitämään asuntonäyttöjä. Mulle on tullut aivan huippuvastauksia tämän viikon aikana vuokrausilmoitukseen. Suorastaan vaikea päättää kenelle näistä haluaisin asuntoni vuokrata:

Nro 1 "hei olen kiinostunut asunnosta.olen 56v.nainen olen töissä ja samalla
työantajalla ollut 13v.omista saksanpaimen koiran ja 2 kissaa.olen
hakemassa pitkäaikaista asuntoa.laittisitko kuvia asunnosta.onko omaa
takapihaa."

Nro 2 "voisitteko ottaa yhtteyttä oisin kiinostunu asunostanne"

Nro 3 "Alustavasti on tarjottu töitä Helsingin suunnalta.
Takuu vuokrasta vastaa sosiaalitoimisto.
Mukana tulisi 2 kissaa, jotka ovat sisäsiistejä, eivät revi esim
tappetteja tms, näillä on kynsien terotteluun tarkoitettu rappimapuu.
Vastaile jos olen mahdollinen vuokralainen :)"

Ja tää on mun henkilökohtanen "suosikki":

Nro 4 "Hei, olen avoliittossa oleva 2 pikku lapsen(4v ja 2v) yksinhuoltajaäiti
asuttiin keravalla vuodesta 2001 ja täällä hetkellä asunnoton, lapset
ovat kummijen luona tarvittaan mahd. nopeasti uuden asunnon vähän
matkaan pääsät helsinki alueelta raullisessa paikassa että saadan perhe
takaisin koon, meillä on myös kaksi vahtikoiraa."


Hmm.. nyt olis tarjolla niin "rappimapuuta", sossun takuuvuokraa kun asunnotonta kera vahtikoirien... Päätös on todella vaikea. Kenelle sinä asunnon vuokraisit...?


Kommentit

  1. O-ou. Onpas ollut tapahtumia teillä! En osaa muuta sanoa kuin että ehkä ensi kerralla ei kannata edes tarjoutua avuksi kyseisille sukulaisille, mä en ainakaan enää lähtis :P Tsemppiä ja voimia arkeen :D

    VastaaPoista
  2. Auts auts auts... Ei mikään ihme, että käämit palaa.
    Suosittelen kokeilemaan tylysti sitä, että jos ei aamupala/lounas/välipala/päivällinen maistu, niin varoitat kerran ja jos kikkailu jatkuu, niin syöminen loppuu siihen ja piste. Kyllä (ainakin meillä) on ruoka seuraavalla kerralla maistunut.

    VastaaPoista
  3. Voi vitsi mitä kaikkee sulle onakaan tapahtunut. Jotenkin pystyn niin samaistumaan tohon tuoli hommaan. Mulle vois käydä jotain samanlaista ja ottais kyllä tosissaan päähän. En jotenkaan kestä sellasta, että mikään ei mee niinkuin on sovittu. Ja varsinkin sellanen kamala säätäminen kuka menee ja minne ja miten jne. Lasten kanssa eri homma, mutta aikuisten kanssa en jaksa. :)

    Aika ihania vuokraehdokkaita. :D Mää varmaan ottasin ton ykkösen. Nuo muut vaikuttaa eniten epäilyttäviltä. Tosin koira ja kissat ei niin hyvä juttu, mutta parhain toi noista on. :) Tsemppiä hyvän vuokralaisen löytämiseen!

    VastaaPoista
  4. apua ei varmaan sais nauraa kun ihmiset tosissaa ettii asuntoo mut REPESIN ! :D

    VastaaPoista
  5. Käsittämättömiä vuokralais-ehdokkaita. Kaveri joutui taannoin ettiin uudet vuokralaiset omakotitaloonsa ja tarjonta oli samanlainen ku sun ehdokkaat. On siinä valinnanvaikeutta... Ja ne tuolit mie osin varmaan kipannu jonnekin tien varteen...

    VastaaPoista
  6. Ahhhahaaa, liekö iltavilli mulla vai mikä, mutta ihan hervottomat naurut sain noista vuokralaisehdokkaista. Toivon toki, että löytyy joku parempi...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki