Siirry pääsisältöön

Vuosi sitten

Vuosi sitten tein työpaikan vessassa raskaustestin vapisevin sormin. Testi näytti plussaa ja olin tietysti yllättynyt. Ei meille pitänyt tulla vauvaa näin nopeasti. Olimmehan vasta mieheni kanssa tavanneet! Toki vauva-asiasta olimme keskustelleet jo ekoilla treffeillä, ja molempien mielestä vauva olisi tervetullut.

Mies oli ulkomailla kun testin tein. Muistan vielä, että se oli tiistaipäivä. Mies tulisi kotiin torstaina, jolloin ajattelin asiasta kertoa. Päädyin sitten lähettämään tekstiviestillä kuvan testistä jo samana päivänä. Muistan varmasti ikuisesti sen, kuinka hermona olin. Miehen vastaus oli jotenkin "en tiedä itkeäkö vai nauraa". Mietin sitten, mitä hittoa sekin tarkottaa..

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Muutin miehen luokse asumaan ja syksy kului pikkuista odotellessa. Olin innoissani jokaisesta neuvolakäynnistä, ultrasta ja ostetusta vauvanvaatteesta. Vauvan potkujen myötä asia alkoi konkretisoitumaan myös miehelle.

Marraskuussa rakenneultrassa selvisi, että masussani on pieni poika. Olin aivan varma, että odotan tyttöä. Suvussamme syntyy nimittäin vain tyttöjä. Sukupuoli tuli minulle hieman järkytyksenä ja taisimpa jopa itkutkin tirauttaa. Saimme pojasta sivuprofiilikuvan, joka on edelleen meidän jääkaapin ovessa. Joka päivä katselin kuvaa ja mietin minkälainen poika sieltä mahtaakaan olla tulossa.

Mahani kasvoi melko hidasta tahtia ja vasta joulun jälkeen maha tuli kunnolla esiin. Joulukuuhun asti pystyin ratsastamaankin.

Viimeiset viikot ennen äitiysloman alkua olivat tuskaisia liitoskipujen vuoksi. Jäin sairaslomalle 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Päivät kotona tuntuivat pitkiltä. Ensimmäisen viikon jälkeen osasin jo ottaa vähän rennommin. Sain keskittyä vain odottamiseen.

Huhtikuussa odotus sitten vihdoin palkittiin. Meille syntyi maailman ihanin poika. En pysty kirjoittamaan tätä ilman, että kyyneleet tulevat silmiin. En olisi vuosi sitten voinut aavistaakaan kuinka rakas tuo pieni ihminen meille olisi.

Synnytyksen jälkeen pieni sininen olento nostettiin rinnoilleni. Katsoin ihmeissäni, tuoko se tosiaan on? Tämäkö on minun lapseni? Saimme pojan pienessä paketissa mukaan osastolle. Kuljin seuraavat kaksi päivää pieni käärö mukanani. Öisin en saanut nukutuksi kun tuijotin vain tuota pientä tuhisijaa.

Simo on nyt neljä kuukautta vanha. Nämä neljä kuukautta ovat olleet elämäni ihaninta aikaa. Aamuisin  herään pieni hymyilevä poika kainalossa. Mies on aivan loistava isä. Hän soittaa, laulaa ja höpöttelee Simolle omalla "vauvaäänellä". Mies ja vauva ovat minulle kaikkein rakkaimmat enkä tiedä mitä tapahtuisi, jos joutuisin jommasta kummasta luopumaan.


Kommentit

  1. ihana kirjoitus <3 Tulin ihan hyvälle mielelle :) Oma lapsi se vain maailman tärkein asia ja sen ymmärtää vasta sitten, kun se pikkuisen saa syliin.
    Simo on niin suloinen vauva ja postauksessa olevassa kuvassa än on enemmän kuin edukseen :)

    VastaaPoista
  2. Vitsit, että hassua, kun samana päivänä on plussattu ja vielä munkin mies laittoi samalaisen viestin, että "en tiiä itkiskö vai nauraisko". :D

    Ihana Simo<3

    VastaaPoista
  3. Tätä blogia on ollut tosi kiva seurata, ei vähiten siksi, kun pojat ovat niin kovin saman ikäisiä. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva kirjoitus! On ne lapset vaan niin rakkaita <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki