Siirry pääsisältöön

Vuosi sitten

Vuosi sitten tein työpaikan vessassa raskaustestin vapisevin sormin. Testi näytti plussaa ja olin tietysti yllättynyt. Ei meille pitänyt tulla vauvaa näin nopeasti. Olimmehan vasta mieheni kanssa tavanneet! Toki vauva-asiasta olimme keskustelleet jo ekoilla treffeillä, ja molempien mielestä vauva olisi tervetullut.

Mies oli ulkomailla kun testin tein. Muistan vielä, että se oli tiistaipäivä. Mies tulisi kotiin torstaina, jolloin ajattelin asiasta kertoa. Päädyin sitten lähettämään tekstiviestillä kuvan testistä jo samana päivänä. Muistan varmasti ikuisesti sen, kuinka hermona olin. Miehen vastaus oli jotenkin "en tiedä itkeäkö vai nauraa". Mietin sitten, mitä hittoa sekin tarkottaa..

Kaikki meni kuitenkin hyvin. Muutin miehen luokse asumaan ja syksy kului pikkuista odotellessa. Olin innoissani jokaisesta neuvolakäynnistä, ultrasta ja ostetusta vauvanvaatteesta. Vauvan potkujen myötä asia alkoi konkretisoitumaan myös miehelle.

Marraskuussa rakenneultrassa selvisi, että masussani on pieni poika. Olin aivan varma, että odotan tyttöä. Suvussamme syntyy nimittäin vain tyttöjä. Sukupuoli tuli minulle hieman järkytyksenä ja taisimpa jopa itkutkin tirauttaa. Saimme pojasta sivuprofiilikuvan, joka on edelleen meidän jääkaapin ovessa. Joka päivä katselin kuvaa ja mietin minkälainen poika sieltä mahtaakaan olla tulossa.

Mahani kasvoi melko hidasta tahtia ja vasta joulun jälkeen maha tuli kunnolla esiin. Joulukuuhun asti pystyin ratsastamaankin.

Viimeiset viikot ennen äitiysloman alkua olivat tuskaisia liitoskipujen vuoksi. Jäin sairaslomalle 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Päivät kotona tuntuivat pitkiltä. Ensimmäisen viikon jälkeen osasin jo ottaa vähän rennommin. Sain keskittyä vain odottamiseen.

Huhtikuussa odotus sitten vihdoin palkittiin. Meille syntyi maailman ihanin poika. En pysty kirjoittamaan tätä ilman, että kyyneleet tulevat silmiin. En olisi vuosi sitten voinut aavistaakaan kuinka rakas tuo pieni ihminen meille olisi.

Synnytyksen jälkeen pieni sininen olento nostettiin rinnoilleni. Katsoin ihmeissäni, tuoko se tosiaan on? Tämäkö on minun lapseni? Saimme pojan pienessä paketissa mukaan osastolle. Kuljin seuraavat kaksi päivää pieni käärö mukanani. Öisin en saanut nukutuksi kun tuijotin vain tuota pientä tuhisijaa.

Simo on nyt neljä kuukautta vanha. Nämä neljä kuukautta ovat olleet elämäni ihaninta aikaa. Aamuisin  herään pieni hymyilevä poika kainalossa. Mies on aivan loistava isä. Hän soittaa, laulaa ja höpöttelee Simolle omalla "vauvaäänellä". Mies ja vauva ovat minulle kaikkein rakkaimmat enkä tiedä mitä tapahtuisi, jos joutuisin jommasta kummasta luopumaan.


Kommentit

  1. ihana kirjoitus <3 Tulin ihan hyvälle mielelle :) Oma lapsi se vain maailman tärkein asia ja sen ymmärtää vasta sitten, kun se pikkuisen saa syliin.
    Simo on niin suloinen vauva ja postauksessa olevassa kuvassa än on enemmän kuin edukseen :)

    VastaaPoista
  2. Vitsit, että hassua, kun samana päivänä on plussattu ja vielä munkin mies laittoi samalaisen viestin, että "en tiiä itkiskö vai nauraisko". :D

    Ihana Simo<3

    VastaaPoista
  3. Tätä blogia on ollut tosi kiva seurata, ei vähiten siksi, kun pojat ovat niin kovin saman ikäisiä. :)

    VastaaPoista
  4. Kiva kirjoitus! On ne lapset vaan niin rakkaita <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laiska äiti

Pahoittelen kun en ole viimepäivinä oikein jaksanut bloggailla. Mulla on kyllä tähän ihan hyvä selitys olemassa... Tuossa n. kuukausi sitten ihmettelin kun koko ajan paleltaa. Siis vaikka olin sisällä villasukat jalassa ja  ulkona untsika niskassa plussakeleillä. Järkyttävä nälkäkin oli koko ajan. Yhtenä iltana ei tehnyt mitään makeeta mieli. Siinä vaiheessa aloin hiljaa päässäni laskeskella 1+1 yhteen ja seuraavana aamuna ällötti jo kahvikin. Testasin huvikseni Pregcheckin liuskatestillä ja kaks viivaa pärähti. Melkoisen järkyttynyt olin enkä uskonut tulosta. Kipitin apteekkiin ostamaan Clearbluen digitestiä, joka näytti raskaana 3+. Seuraavana päivänä pääsin onneksi heti yksityiselle ultraan, koska menkoista laskettuna viikkoja olisi ollut tuolloin jo jotain 9+.. Pikku mötikkä siellä köllötteli ja sydän sykki. Koko vastasi 6+3 ja laskettu aika ultran mukaan 9.7.2013. Joten heipat ens kesän ratsastusleirille ja kotihoidontuella köyhäilyille... Olo on aamusta iltaan mitä kamal

Me&i-arvonta!

Kaikkien teidän ihanien lukijoiden kunniaksi päätin järjestää arvonnan. Palkintona on Me&i cuddly bears body koossa 86/92cm. Menee värien puolesta niin tytölle kun pojallekin :) Kaikki lukijoiksi liittyneet ovat mukana yhdellä arvalla kommentoimalla tätä postausta. Kaksi arpaa saat jos linkität arvonnan omaan blogiisi. Osallistua voi sunnuntaihin 13.1 klo 20 asti.

Lidl vs. Prisma

Käytiin eilen ostamassa loppuviikon ruokaostokset Lidlistä. Rahaa meni 39€ ja saimme kolme kassillista ruokaa. Veikkaan, että samoihin ostoksiin olisi Prismassa mennyt n.70€. No mitä sitten ostettiin? 4 x kevytmaito Luonnonjogurttia ja viiliä Rahkaa Maustettua ruokakermaa Fetaa Leipä (0,99€) Jalkapallosämpylöitä Omenoita Banaania Sipuleita Tomaattia Kurkkua Kinkkusuikaleita 700g jauhelihaa "Tuoreita" kalapuikkoja Kierrepastaa Mehutiivistettä Pari lamppua Säilykeananasta Säilykepersikoita Ketsuppia Ruuaksi teen kinkkupastaa, makaronilaatikkoa, lihapullia ja kalapuikkoja. Näistä meille riittää ainakin viidelle päivälle kun mies ei syö kotona lämmintä ruokaa. Ja nyt taas ihmettelen, miksei käydä Lidlissä useammin? Koska mieheni on bonusten perään? Melkoisen määrän bonusta pitäisi kerätä, että Lidl tulisi kalliimmaksi... Missä ruokakaupassa te tykkäätte käydä?