Siirry pääsisältöön

Supistuksia

Eilen oli kuulkaas illalla jännät paikat! Kattelin Satuhäitä ja ensin oli alaselkä ihan tulessa. Sitten alkoi tulemaan tasaisin väliajoin sellaisia ihan jäätäviä "menkkakipuja", mitkä voimistu ja sitten heikkeni. Tätä jatkui joku puolisen tuntia. Olin oikeesti niin kipeä, että huusin ääneen ja mietin et pitääkö mun soitella synnärille, että onko nää nyt niitä suppareita? En vaan oikein päässyt kävelemäänkään siitä sohvalta yhtään mihinkään. Mies tuli sitten pelistä kotiin, kivut hellitti ja pääsin nukkumaan. Joskus neljän maissa yöllä heräsin samantyyppisiin kipuihin, mutta lievempiin. Aamulla ei enää tuntunut mitään... Mä en oikeasti halua synnyttää, jos ne oikeat supistukset on noin kamalia!

Ja toinen kriisinaihe.. nimittäin Neloselta tuleva Vauvan tarina jäi tänään tauolle! Siis toi ohjelma on ollut mun päivän kohokohta, mitä mä nyt teen? Ja toinen suosikkiohjelma, FST:n Sydänääniä tais myös loppua. Kyllä nyt ketuttaa! Taidan lähtee samantien irtokarkkiostoksille.

Kommentit

  1. Oi kun saiskin irtokarkkeja! Mulle siis ei hedelmäkarkit ole mitään, vaan pitää saada salmiakkia. Yh, ei siis vielä hetkeen onnistu.

    Mulle tuli kipeä suppari autossa, niin että kyyneleet ei olleet kaukana. Ei sit kotona enää mitään. Tuli kans vaan mieleen, että kuinkahan kipeä sitä on sit kun tositoimet alkaa. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin ostamassa Halvan autokarkkeja ja sit vielä pussillisen sipsejä, tuhma minä! Ja huomenna olis aamulla neuvolan punnitus, sipsit kuiskuttelee tuolla kaapissa ja varmaan on taas aamulla kivat turvotukset...

      Poista
  2. Avalta tulee keskiviikkoisin klo 21 pieniä ihmeitä jos synnytysohjelmaa kaipaat!

    VastaaPoista
  3. mä olin niin kipeä, että en edes saanut henkeä ja kyyneleet vain valui silmistä vaikka en omasta mielestäni edes itkenyt. en osannut kuvitellakan että synnytyskivut voi olla niin kamalia.. en ole vastaavaa kipua koskaan tuntenut. ei ole tarkoitus pelotellla, mutta halusin vain sanoa mihin varautua.. Kivunlievitykset kyllä on tosi tehokkaita, mutta ei nekään aikaansa enempää auta. Mutta tosipaikan tullen kaikki menee varmasti hyvin ja sitä voimaa löytyy jostain kummasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääks! Mun kaveri just lohdutteli, että kyllä siitä synnytyksestä selviää ja että ei ollut niin paha mitä etukäteen oli ajatellut. Mua jännittää eniten se tipan laitto, pyörryn aivan varmasti.

      Poista
    2. Tietenkin se on niin yksilöllistä. Mullakin kivut oli heti niin kovia, kun kalvot puhkaistiin samantien kun päästiin synnytyssaliin ja sitten menikin se 31,5 tuntia, että poika oli maailmassa. Mutta tiedätkö, että siinä tilanteessa antaa kätilöiden ja lääkärien tehdä itselleen ihan mitä vain, kun siinä ajattelee vauvaa ja sitä, että pääsee kivuistaan. Mä oon aina ollut sellainen, että oon pelänny alastomuutta ja käynyt gynelläkin ihan pakon edessä, niin synnytyksessä mitkään nuo ei haitanneet mua.. en asiaa edes ajatellut vaikka tuola alakerrassa kävi useampikin silmäpari katsomassa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki