En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin. Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä. Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuude...
Meillä on koiran ruoat nostettu pöydälle ja aamulla (kun lapsi keskittyy omiin leikkeihinsä), illalla kun muksu nukkuu tai päikkärien aikaan nostan kupit hetkeksi alas ja silloin on syötävä jos meinaa. :D Silloin tällöin päivän aikana tarjoan vettä. :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Nyt oon nostanut pojan hereilläolon ajaksi koiran kupit keittiönpöydälle. Ennen ne oli yöpöydällä, mistä koira niitä pääsi halutessaan syömään.. Kunnes yks päivä poika tajusi, että pääsee kurottelemalla kupeille ja heitteli nappulat pitkin makkaria..
PoistaKoira saa nykyään syödä ulkona... :D On helpompaa meille kaikille, eikä karvakasa siitä ole huonoa tykännyt. Saa muutenkin juosta vapaana pihalla ihan milloin haluaa, kunhan ei keskellä yötä.
VastaaPoistaOlispa ihanaa asua kans omakotitalossa ja omassa rauhassa. Täällä kerrostalossa kun koiran ulkoilutuskin on oma shownsa.. Ensin puet koko köörin toppavaatteisiin, ahtaudut vaunujen kanssa hissiin (ei helppoa tämän mahan kanssa) ja taistelet tempoilevan koiran ja vaunujen kanssa...
Poista