Siirry pääsisältöön

Ihana anoppi

Mulla on varmaan maailman paras anoppi! Anoppi asuu tuossa parin sadan metrin päässä ja jäi juuri eläkkeelle. Tänään se toi mulle oman ompelukoneensa! Kuulemma saan sen, kun hän haluaa mielummin käyttää vanhaa ompelukonettaan. Pääsen tekemään kaikkea kivaa Simolle ja ompelemaan noi kaikki kymmenet verhokankaat mitkä odottaa kaapissa...

Anoppihan ehdotti, että voisi ottaa Simon hoitoon mikäli haluan palata keväällä töihin. Muutenkin häneltä saa aina tarvittaessa lastenhoitoapua.

Anoppi kiikutti meille myös neljä ämpärillistä marjoja... Niin ja mansikoitakin hän oli meille ystävällisesti pakkaseen säilönyt.

Käyn anopin kanssa välillä kirpparikierroksilla ja kuskailen häntä autolla tarvittaessa. Olen ottanut nyt tavaksi välillä käydä päivisin anopin luona syömässä. Mies on vähän, että miksi ihmeessä.. mutta anoppi on ihan mukavaa seuraa! Varsinkin kun en juuri ketään täältä paikkakunnalta tunne.

Toisin kuin oma äitini anopilla on jo entuudestaan lapsenlapsia, joten hän ei ole ihan yhtä hörhähtänyt Simosta.

Appiukko onkin sitten ihan oma lukunsa, suunnilleen koko suku on katkaissut välinsä hänen kanssaan. Appiukkoa näemme onneksi aika harvoin, vaikka hänkin asuu tuossa ihan lähistöllä.

Mies on ominut tuon uuden auton ihan omaan käyttöönsä. Tänään pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa ajelemaan. Pakkasin vauvan autoon ja lähdin Laaksolle katsomaan heppakisoja. Kävi ilmi, että keskustassa on jotkut hemmetin pyöräilykisat ja vanhan jäähallin parkkis oli maksullinen. Väänsin ja käänsin autoa taskuparkkiin useamman minuutin ajan kadunvarteen.. Varmasti tiedätte kuinka kamalaa on ajaa ensimmäistä kertaa jollain autolla, kun ei ihan vielä hahmota auton mittasuhteita ja kytkimen toimintaa. Joku järkkäri tuli naureskelemaan etten voi jättää autoani siihen ellen halua pyöräilijöiden ajavan sen päältä. Kaikki muutkin ilmaiset parkkipaikat oli suljettu pyöräilykisojen takia. Lopulta todella pitkän etsimisen jälkeen löysin jonkun maailman pienimmän kolosen, johon sain auton tuskallisten venksailujen jälkeen parkkeerattua.

En tiedä onko muilla sama ongelma, mutta kun meillä on vauvan turvakaukalo takapenkillä oikealla puolella se peittää aivan täysin kuolleen kulman? Olen eräänkin kerran meinannut vaihtaa kaistaa jonkun kuolleessa kulmassa olevan päälle.. Meidän uudessa autossa on onneksi sellainen varoitusvalo, joka ilmoittaa jos joku toinen auto on kuolleessa kulmassa :)

Kommentit

  1. Meillä turvakaukalo ei peitä mitään, mut vauva ei siinä viihdy. Menee jotenkin lysyyn asentoon, jollon masua taitaa painaa. Pitäis testata muita malleja.

    Ihana anoppi on todella mahtava juttu. Mulla myös hyvä suhde anoppiin, ja siitä olen tosi kiitollinen.

    VastaaPoista
  2. Sulle olis ystäväkirja mun blogissa :)

    http://sittenkunlehmatlentaa.blogspot.fi/2012/08/blogimammojen-ystavakirja.html

    VastaaPoista
  3. katrinjaneanblogi.blogspot.fi

    Tervetuloa lukijaksi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki