Siirry pääsisältöön

Synttärit selvinpäin

Lähdettiin risteilylle kavereiden kanssa juhlistamaan mun 3-kymppisiä. Mukana oli myös iso lauma mun entisiä ja nykyisiä työkavereita. Tää reissu oli siis varattu ja maksettu jo kauan ennen kuin tiesin tästä raskaudesta. Joten oli pakko lähteä, vaikka ei olis älyttömästi tässä vaiheessa huvittanut.

En muistakseni ikinä ole ollut risteilyllä a.) selvinpäin b.) mennyt ekana nukkumaan!

Päätin kertoa kavereille heti aluksi, että olen raskaana. Yksi kavereista ei suostunut uskomaan ja luuli, että huijaan. Noin vartin vakuuttelujen jälkeen hän tajusi, että olen ihan oikeasti raskaana ja tuijotti mua suu auki järkyttyneenä varmaan seuraavat puoli tuntia. Toinen kavereista järkyttyi niin pahasti, että kiskaisi siltä istumalta puolen litran Vana Tallin-putelin.. Kolmas kaveri otti uutiset ihan tyynesti vastaan.

Kaikki vähän kaukaisemmat ystävät ja mun sisko on uutisten kuulemisen jälkeen heti onnitelleet ja olleet iloisia. Sen sijaan mun äiti ja kaikki lähimmät kaverit on reagoineet TODELLA oudosti ja ollut järkyttyneitä. Anteeksi vaan, mutta mä en ymmärrä mitä niin kovin outoa ja ihmeellistä on tulla raskaaksi 3-kymppisenä. Onko mulla vaan jotenkin poikkeuksellinen kaveripiiri, koska oikeastaan kukaan mun samanikäisistä kavereistani ei ole hankkinut lapsia tai edes niitä tulevaisuudessa halua?

Risteilyllä oli hauskaa ja jaksoin tanssia jopa puoli kahteen asti. Menen siis nykyään aina nukkumaan jo siinä kasin-ysin maissa. Join alkoholittomia drinkkejä, vettä ja söin karkkia. Tuntui oikeasti oudolta ostaa tax freestä pelkästään jääteetä ja karkkia :) Ja seuraavana aamuna oli hyvä olo ja kiva seurata krapulaisten kavereiden tuskaisia ilmeitä.

Mun maha on viimepäivinä kasvanut ihan älyttömästi! Mieskin jo huomautti, että mun alavatsa pömpöttää söpösti. Kävin tänään ratsastamassa ja mun isoimmat ratsastushousut on alkanut jo vähän kiristää vyötäröltä.. Ens viikon ekaa ultraa odotellessa :)

Kommentit

  1. No jospas ne kaveritkin tottuvat ajatukseen. Ei kolmekymppinen mitenkään liian nuori ole lapsia haluamaan.

    Mites tuon ratsastuksen kanssa, kuinka kauan sitä voi jatkaa? Mun tekis mieli koittaa, mutta onko järkeä aloittaa pystymetsästä näin raskaana ollessa?

    VastaaPoista
  2. Neuvolasta kun kysyin, niin voin kuulemma ratsastaa niin pitkälle kun vaan itsestä tuntuu hyvältä. Ei varmaan raskaana kuitenkaan kannata aloittaa :) Tiedän erään, joka lopetti ratsastuksen heti kun sai tiedon raskaudesta ja toisen, joka ratsasti ihan raskauden loppuvaiheille asti. Kai se on ihan itsesuojeluvaistosta ja mahan koosta kiinni..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki