En ole oikein vieläkään sisäistänyt tuota vauva-asiaa. Jännitin koko alkuviikon veneilijän kotiinpaluuta, ja ennenkaikkea sitä miten hän kaikkeen tähän suhtautuu. Torstaina sitten nähtiin (olin 2 päivää panikoinut yksin kotona). Veneilijä oli aivan ihana ja sanoi mm. olevansa onnellinen siitä, että haluan olla äiti hänen tulevalle vauvalleen. Todennäköisesti muutan nyt tänne hänen luokseen jossain vaiheessa. Näin on järkevintä, koska mun oma asuntoni on kaksio ja hänellä kolmio.
Jouduin vielä jäämään pariksi päiväksi sairaslomalle, koska mun alaselkä on ollut totaalisen tohjona. Ilmeisesti se(kin) on yksi alkuraskauden oire. Lisäksi röyhtäilen ihan koko ajan ja ravaan jääkaapilla. Alan varmasti muistuttaa ryhävalasta hetkenä minä hyvänsä. En normaalisti tykkää hirveästi liharuuista, mutta nyt himoitsen makkaraa, pihviä ja kaikkea muuta lihaisaa.
Näin eilen veneilijän kavereita ekaa kertaa. Oltiin taiteiden yössä. Ilma oli sateinen, kolea ja mulla fiilikset muutenkin huipussaan tuon selkäkivun vuoksi. Palelin ja katselin sivusta (ehkä jopa hieman kateellisena) muiden kaljan kittausta. Ehkä parin tunnin jälkeen sanoin veneilijälle, että lähden nyt autolla kotiin ja tulen vaikka myöhemmin hakemaan jos tarvis. Veneilijä sanoi sitten heipat kavereilleen ja lähdettiin yhdessä kotiin :)
Olen tosi onnellinen tästä kaikesta, mutta samaan aikaan myös ihan ymmälläni. Päätin etten kerro vauvauutisista kenellekään, mutta joka päivä olen lipsautellut ties kenelle olevani raskaana. Ehkä vaikeinta on kertoa äidille, siskolle ja näille vanhimmille ystäville. Muutamat ystäväni ovat haaveilleet perheestä tosi pitkään, ja heille en todellakaan uskalla hiiskua tästä mitään.
Täytän muutaman viikon päästä 30. Lähden risteilylle työkavereiden kanssa. Miten ihmeessä onnistun salaamaan tämän siellä? Juon gin toniceja ilman giniä? Väitän olevani antabus-kuurilla?
Jouduin vielä jäämään pariksi päiväksi sairaslomalle, koska mun alaselkä on ollut totaalisen tohjona. Ilmeisesti se(kin) on yksi alkuraskauden oire. Lisäksi röyhtäilen ihan koko ajan ja ravaan jääkaapilla. Alan varmasti muistuttaa ryhävalasta hetkenä minä hyvänsä. En normaalisti tykkää hirveästi liharuuista, mutta nyt himoitsen makkaraa, pihviä ja kaikkea muuta lihaisaa.
Näin eilen veneilijän kavereita ekaa kertaa. Oltiin taiteiden yössä. Ilma oli sateinen, kolea ja mulla fiilikset muutenkin huipussaan tuon selkäkivun vuoksi. Palelin ja katselin sivusta (ehkä jopa hieman kateellisena) muiden kaljan kittausta. Ehkä parin tunnin jälkeen sanoin veneilijälle, että lähden nyt autolla kotiin ja tulen vaikka myöhemmin hakemaan jos tarvis. Veneilijä sanoi sitten heipat kavereilleen ja lähdettiin yhdessä kotiin :)
Olen tosi onnellinen tästä kaikesta, mutta samaan aikaan myös ihan ymmälläni. Päätin etten kerro vauvauutisista kenellekään, mutta joka päivä olen lipsautellut ties kenelle olevani raskaana. Ehkä vaikeinta on kertoa äidille, siskolle ja näille vanhimmille ystäville. Muutamat ystäväni ovat haaveilleet perheestä tosi pitkään, ja heille en todellakaan uskalla hiiskua tästä mitään.
Täytän muutaman viikon päästä 30. Lähden risteilylle työkavereiden kanssa. Miten ihmeessä onnistun salaamaan tämän siellä? Juon gin toniceja ilman giniä? Väitän olevani antabus-kuurilla?
Kommentit
Lähetä kommentti