Siirry pääsisältöön

Synnytyskertomus

Lauantai-iltana kellotin supistuksia 3-5 minuutin välein. Soitin Naistenklinikalle ja saatiin lupa lähteä tulemaan. Synnärillä oltiin yhdeksän maissa. Mies ehti matkalla jo ajaa harhaan, oli vissiin vähän paniikissa raukka :)

Eka mentiin käyrille. Supistuksia tuli 3-4 10 minuutin aikana. Lämmin kauratyyny auttoi aika hyvin. Olin vaan sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt. Meidät passitettiin parin tunnin kävelylle ja takaisin käskettiin tulla klo 23.30.



Käyrillä ja tsiisus, että näytän turvonneelta! Kauratyyny oli ahkerassa käytössä tässä vaiheessa.

Ulkona kävellessä supistukset alkoi jo olla melko kipeitä. Noin 100 metriä päästiin kävelemään kerralla ja sitten taas supisti. Takaisin kun tultiin olin ihan varma, että mitään edistystä ei ole tapahtunut ja joudutaan lähtee yöksi kotiin.

Mentiin uudestaan käyrille ja supistuksia tuli harvemmin, mut aloin olla jo tosi kipeä. Olinkin sitten jo 3cm auki ja päästiin synnytyssaliin. Kätilö vaihtui tässä vaiheessa. Uusi kätilö Liisa huomasi, että aloin olla jo tosi kipeä joten sain ilokaasua ja petidiinipuudutuksen. Ne auttoikin tosi hyvin ja sain kunnon kännit. Miehellä oli hauskaa mua kattoessa. Tästä ilokaasu-vaiheesta on olemassa miehen ottamia ihan älyttömiä kuvia.. mutta en niitä kyllä tänne kehtaa laittaa:) Mieskin veteli sitä ilokaasua aina välillä salaa kun kätilö lähti salista. Lisäksi mulle tuli joku käsittämätön tarve päivittää facebookiin päivityksiä, joista mulla ei ole sen tarkempia muistikuvia jälkikäteen :)

Kohta olin 4cm auki ja kätilö ehdotti epiduraalia. En aluksi olisi halunnut sitä mun tippakammon vuoksi. Tipan laitto olikin tähän astisista pahin kokemus. Menin vähän paniikkiin ja hengittelin ilokaasua. Sitten anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin ja se ei tuntunut missään. Kaikki kivut katosi hetkessä. Kello oli noin 2 yöllä. Sitten vaan pötköttelin sängyssä ja olo oli lämmin ja raukee. Mies nukahti.

Vähän vaille neljä alkoi supistukset taas tuntua ja soitin kelloa. Kätilön mukaan olin kokonaan auki! Yritin ponnistaa ilman lisäkivunlievitystä, mutta se ei onnistunut. Sain lisää epiduraalia ja lisäksi oksitosiinitipan. Klo 4.10 kivut loppui ja sain onneksi ilokaasuakin :) Vauvan pää ja tukka näkyi jo kätilön mukaan. Sitten odoteltiin. Kätilö sanoi, että kuudelta teillä varmasti on jo vauva.



Ponnistustarve kun tuli ponnistin ensin kyljelläni. Otin välillä ilokasua. Kipuja ei ihme kyllä tuntunut. Lopulta saliin tuli toinenkin kätilö ja viimeiset ponnistukset tehtiin puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kommentoi tälle toiselle kätilölle "että tämä synnyttäjä on hauska tapaus". Olin niin pöllyissä, että lähinnä hihittelin supistusten välit... Ponnistusvaihe kesti 20min ja vauva syntyi klo 5.30.

Pieni sininen tyyppi laitettiin rinnalle makoilemaan ja siinä sitten ihmeteltiin. Pisteitä vauva sai 9.





Olin edelleenkin vähän ihmeissäni siitä, että kaikki oli ohi sillä olin silloin puolen yön maissa suunnilleen jo lähdössä kotiin. Annoin synnytykselle kokemuksena arvosanan 10. Kivunlievitys meni nappiin ja voisin mennä uudelleen vaikka ensi viikolla :)

Kommentit

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Oho, kirjoitetaanpa uus kommentti kera vähempien kirjoitusvirheiden :D Siis: Vau, miten hieno synnytyskokemus sulla! Mä haluan sinne samaan sairaalaan synnyttämään tämän toisen lapsukaisen! Mulle kun ei annettu mitään apuja ponnistusvaiheeseen ja se olikin mun mielestä kauhein osuus koko synnytyksessä, vaikka oppikirjat väittävät ihan toista. Mulla kokemus oli siis aika hirveä, ja nyt kun tämä toinen taimi köllii vatsassani, niin alkaa iskeä paniikki pelkästään synnytystä ajattelemalla... :/ Onnea vielä kovasti ihanasta kääröstä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sattu kyllä tosi hyvä kätilö. Sellanen vanhempi räväkän oloinen nainen. Varsinkin se ponnistusvaihe oli hyvä kun se kehu miten hyvin ponnistin ja neuvo just miten pitää suunnata se ponnistus. En usko et sellanen lässynlää-kätilö olis ollut mulle yhtään sopiva :)

      Poista
  3. Hienoa, että synnytys meni noin hienosti!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kun jaoit synnytyskertomuksesi :) Tämän pidän mielessä ja aion pärjätä vähintäänkin yhtä hyvin kuin sinä!

    VastaaPoista
  5. Hieno kokemus varmasti. Minäkin voisin synnyttää vielä mut nää valvomiset ja imetys ottaa sen verran voimille, et saa nähdä.

    VastaaPoista
  6. Ihana lukea myös näitä positiivisia synnytyskertomuksia :) tsemppiä ja voimia vauva-arkeen!

    VastaaPoista
  7. Kiva lukee näitä synnärikertomuksii :) vauvanne on tosi söpö. Onnee ja jaksamista vauvan hoitoon.
    ps. olisit kiltti jos laittaisit kuvan myös kasvoistasi sillä ois kiva katsoa kuka postauksien takana on :DD

    VastaaPoista
  8. Näit on nii kiva lukee ja kaikki synnytystarinat mitä oon lukenu nii on ollu erilaisii! Haluun kans koittaa sitä ilokaasuu ja epiduraalii. Jotkut on puhunu et ilokaasusta tule huono-olo. Kattoo sit tehooks ne mulle :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Rv 27+3

Tässä taas tämän viikon masukuvaa. Maha on jatkanut kasvuaan, mutta vieläkään se ei näy ollenkaan takaapäin ja ei pahemmin edestäkään jos on esim. musta paita päällä. Kävin perjantaina pitkästä aikaa leffassa (ja onnistuin jopa istumaan sen 2h paikoillaan käymättä kertaakaan vessassa!). Leffassa oli aika voimakkaat musat ja pikkusella tosi vahvat potkut... Ilmeisesti mahatyyppi kuulee jo ääniä ulkomaailmasta. Lauantaina kierreltiin miehen kanssa koko päivä kaupoilla. Jaksoin reissun tosi hyvin, kiitos vaan sille kuka keksi tuon tukivyön. Ilman sitä en enää kävelis yhtään mihinkään. Koska tämä mun tissiosasto näköjään yhä jatkaa kasvuaan jouduin käydä ostamassa taas uudet rintsikat. Meinas kuulkaa usko loppua siellä sovituskopissa. Nyt mulla on tasan yhdet sopivat rintsikat, kokoa 75G!! Mä en edes halua tietää mihin sfääreihin nää tissit paisuu siinä vaiheessa kun alan imettää. Tänään kävin tallilla koiran kanssa rämpimässä lumisella pellolla, uimassa ja illalla vielä kävelylenki