Oltiin viime viikonloppuna Imatralla Saimaan kylpylässä. Viimeksi oltiin siellä hotellin puolella, mutta nyt mies oli vuokrannut mökin koko viikoksi. Mulla ei ole mitään lomia enää jäljellä, niin tulin sitten töiden vuoksi kotiin yksin viikonlopun jälkeen. Lapset, mies ja anoppi jäi mökille vielä viideksi päiväksi.
Olin jotenkin odottanut noita yksinäisiä päiviä. Saisin tehdä iltaisin mitä huvittaa ja täällä olis kerrankin hiljaista ja rauhallista.
Mutta tää viikko oli mulle ihan älyttömän raskas. Aamuisin en meinannut millään päästä ylös sängystä. Ulkoilutat koiraa tuolla pilkkopimeessä pakkasessa. Iltasin en saanut aikaseks mitään, katoin vaan telkkaria. En oo pitkään aikaan ollut yksin kotona ja välillä jopa pelkäsin (!!) täällä. Töissä oli vaikeeta, kaikki oli kipeenä ja olin itsekin ihan jumissa koko viikon.
En enää osannutkaan olla yksin. Siis minä, joka oon aina viihtynyt hyvin yksikseni.
Perjantaina kun tulin töistä oli koko kööri tullut kotiin. Täällä on ollut koko viikonlopun kamala härdelli, huuto ja tappelu käynnissä. Mutta se onkin tavallaan ihan ihanaa.
Heh, mulle just mies sanoi, etten enää osaa minnekään lähteä yksin. Tai no, kauppaan ehkä. Ennen niin hyvin yksin viihdyin ja reissasin pitkin maita ja mantuja ja nyt pitää saada aina joku mukaan.
VastaaPoista