Viime vuonna tismalleen tähän samaan aikaan kellottelin kotona supistuksia. Mies oli jo mennyt nukkumaan. Muistaakseni soitin synnärille ja sain ohjeeksi lähteä tulemaan heti ensimmäisestä tosi kipeästä supistuksesta. Puolen yön jälkeen soitin anopin paikalle ja lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa. Muistan, että supistus vaan kesti ja kesti. En meinannut päästä autolle asti vaan nojailin pihakoivuihin matkalla. Automatka oli yhtä supistusta, mutta sairaalaan mennessä helpotti. Käveltiin yöllä lenkkiä Porvoon sairaalan ympäri. Yö oli lämmin. Aamulla olin jo pienen tyttövauvan äiti.
Tämä toinen vauvavuosi on ollut raskas, mutta ei kyllä sellainen mistä mua peloteltiin. Välillä mietin haikeana oliko nämä meidän vauvat nyt tässä. Ei enää pukluisia harsoja, maidontuoksuisia imetyspaitoja eikä pieniä potkuhousuja pyykkinarulla. Vauvat on niin ihania!
Huomenna juhlitaan Fridan 1-vuotis synttäreitä. En ole vielä yhtään leiponut tai siivonnut. Ehtii sen paniikissa sitten huomennakin :)
Onko teillä muilla vauvavuoden jälkeistä haikeutta tai kenties vauvakuumetta ilmassa?
Tämä toinen vauvavuosi on ollut raskas, mutta ei kyllä sellainen mistä mua peloteltiin. Välillä mietin haikeana oliko nämä meidän vauvat nyt tässä. Ei enää pukluisia harsoja, maidontuoksuisia imetyspaitoja eikä pieniä potkuhousuja pyykkinarulla. Vauvat on niin ihania!
Huomenna juhlitaan Fridan 1-vuotis synttäreitä. En ole vielä yhtään leiponut tai siivonnut. Ehtii sen paniikissa sitten huomennakin :)
Onko teillä muilla vauvavuoden jälkeistä haikeutta tai kenties vauvakuumetta ilmassa?
Heh, ei kumpaakaan just tällä hetkellä! :D
VastaaPoistaOnnea Fridalle ja stressitöntä synttäripäivää äidille myös.
Kiitos :)
PoistaToista odotellessa tuntuu välillä hysteeriseltä kikatukselta ja välillä paniikinomaiselta käkätykseltä =D
VastaaPoistaPaljon onnea!!
Kiitos!
Poista