Lauantai-iltana kellotin supistuksia 3-5 minuutin välein. Soitin Naistenklinikalle ja saatiin lupa lähteä tulemaan. Synnärillä oltiin yhdeksän maissa. Mies ehti matkalla jo ajaa harhaan, oli vissiin vähän paniikissa raukka :)
Eka mentiin käyrille. Supistuksia tuli 3-4 10 minuutin aikana. Lämmin kauratyyny auttoi aika hyvin. Olin vaan sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt. Meidät passitettiin parin tunnin kävelylle ja takaisin käskettiin tulla klo 23.30.
Käyrillä ja tsiisus, että näytän turvonneelta! Kauratyyny oli ahkerassa käytössä tässä vaiheessa.
Ulkona kävellessä supistukset alkoi jo olla melko kipeitä. Noin 100 metriä päästiin kävelemään kerralla ja sitten taas supisti. Takaisin kun tultiin olin ihan varma, että mitään edistystä ei ole tapahtunut ja joudutaan lähtee yöksi kotiin.
Mentiin uudestaan käyrille ja supistuksia tuli harvemmin, mut aloin olla jo tosi kipeä. Olinkin sitten jo 3cm auki ja päästiin synnytyssaliin. Kätilö vaihtui tässä vaiheessa. Uusi kätilö Liisa huomasi, että aloin olla jo tosi kipeä joten sain ilokaasua ja petidiinipuudutuksen. Ne auttoikin tosi hyvin ja sain kunnon kännit. Miehellä oli hauskaa mua kattoessa. Tästä ilokaasu-vaiheesta on olemassa miehen ottamia ihan älyttömiä kuvia.. mutta en niitä kyllä tänne kehtaa laittaa:) Mieskin veteli sitä ilokaasua aina välillä salaa kun kätilö lähti salista. Lisäksi mulle tuli joku käsittämätön tarve päivittää facebookiin päivityksiä, joista mulla ei ole sen tarkempia muistikuvia jälkikäteen :)
Kohta olin 4cm auki ja kätilö ehdotti epiduraalia. En aluksi olisi halunnut sitä mun tippakammon vuoksi. Tipan laitto olikin tähän astisista pahin kokemus. Menin vähän paniikkiin ja hengittelin ilokaasua. Sitten anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin ja se ei tuntunut missään. Kaikki kivut katosi hetkessä. Kello oli noin 2 yöllä. Sitten vaan pötköttelin sängyssä ja olo oli lämmin ja raukee. Mies nukahti.
Vähän vaille neljä alkoi supistukset taas tuntua ja soitin kelloa. Kätilön mukaan olin kokonaan auki! Yritin ponnistaa ilman lisäkivunlievitystä, mutta se ei onnistunut. Sain lisää epiduraalia ja lisäksi oksitosiinitipan. Klo 4.10 kivut loppui ja sain onneksi ilokaasuakin :) Vauvan pää ja tukka näkyi jo kätilön mukaan. Sitten odoteltiin. Kätilö sanoi, että kuudelta teillä varmasti on jo vauva.
Ponnistustarve kun tuli ponnistin ensin kyljelläni. Otin välillä ilokasua. Kipuja ei ihme kyllä tuntunut. Lopulta saliin tuli toinenkin kätilö ja viimeiset ponnistukset tehtiin puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kommentoi tälle toiselle kätilölle "että tämä synnyttäjä on hauska tapaus". Olin niin pöllyissä, että lähinnä hihittelin supistusten välit... Ponnistusvaihe kesti 20min ja vauva syntyi klo 5.30.
Pieni sininen tyyppi laitettiin rinnalle makoilemaan ja siinä sitten ihmeteltiin. Pisteitä vauva sai 9.
Olin edelleenkin vähän ihmeissäni siitä, että kaikki oli ohi sillä olin silloin puolen yön maissa suunnilleen jo lähdössä kotiin. Annoin synnytykselle kokemuksena arvosanan 10. Kivunlievitys meni nappiin ja voisin mennä uudelleen vaikka ensi viikolla :)
Eka mentiin käyrille. Supistuksia tuli 3-4 10 minuutin aikana. Lämmin kauratyyny auttoi aika hyvin. Olin vaan sormelle auki ja kohdunkaula hävinnyt. Meidät passitettiin parin tunnin kävelylle ja takaisin käskettiin tulla klo 23.30.
Käyrillä ja tsiisus, että näytän turvonneelta! Kauratyyny oli ahkerassa käytössä tässä vaiheessa.
Ulkona kävellessä supistukset alkoi jo olla melko kipeitä. Noin 100 metriä päästiin kävelemään kerralla ja sitten taas supisti. Takaisin kun tultiin olin ihan varma, että mitään edistystä ei ole tapahtunut ja joudutaan lähtee yöksi kotiin.
Mentiin uudestaan käyrille ja supistuksia tuli harvemmin, mut aloin olla jo tosi kipeä. Olinkin sitten jo 3cm auki ja päästiin synnytyssaliin. Kätilö vaihtui tässä vaiheessa. Uusi kätilö Liisa huomasi, että aloin olla jo tosi kipeä joten sain ilokaasua ja petidiinipuudutuksen. Ne auttoikin tosi hyvin ja sain kunnon kännit. Miehellä oli hauskaa mua kattoessa. Tästä ilokaasu-vaiheesta on olemassa miehen ottamia ihan älyttömiä kuvia.. mutta en niitä kyllä tänne kehtaa laittaa:) Mieskin veteli sitä ilokaasua aina välillä salaa kun kätilö lähti salista. Lisäksi mulle tuli joku käsittämätön tarve päivittää facebookiin päivityksiä, joista mulla ei ole sen tarkempia muistikuvia jälkikäteen :)
Kohta olin 4cm auki ja kätilö ehdotti epiduraalia. En aluksi olisi halunnut sitä mun tippakammon vuoksi. Tipan laitto olikin tähän astisista pahin kokemus. Menin vähän paniikkiin ja hengittelin ilokaasua. Sitten anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin ja se ei tuntunut missään. Kaikki kivut katosi hetkessä. Kello oli noin 2 yöllä. Sitten vaan pötköttelin sängyssä ja olo oli lämmin ja raukee. Mies nukahti.
Vähän vaille neljä alkoi supistukset taas tuntua ja soitin kelloa. Kätilön mukaan olin kokonaan auki! Yritin ponnistaa ilman lisäkivunlievitystä, mutta se ei onnistunut. Sain lisää epiduraalia ja lisäksi oksitosiinitipan. Klo 4.10 kivut loppui ja sain onneksi ilokaasuakin :) Vauvan pää ja tukka näkyi jo kätilön mukaan. Sitten odoteltiin. Kätilö sanoi, että kuudelta teillä varmasti on jo vauva.
Ponnistustarve kun tuli ponnistin ensin kyljelläni. Otin välillä ilokasua. Kipuja ei ihme kyllä tuntunut. Lopulta saliin tuli toinenkin kätilö ja viimeiset ponnistukset tehtiin puoli-istuvassa asennossa. Kätilö kommentoi tälle toiselle kätilölle "että tämä synnyttäjä on hauska tapaus". Olin niin pöllyissä, että lähinnä hihittelin supistusten välit... Ponnistusvaihe kesti 20min ja vauva syntyi klo 5.30.
Pieni sininen tyyppi laitettiin rinnalle makoilemaan ja siinä sitten ihmeteltiin. Pisteitä vauva sai 9.
Olin edelleenkin vähän ihmeissäni siitä, että kaikki oli ohi sillä olin silloin puolen yön maissa suunnilleen jo lähdössä kotiin. Annoin synnytykselle kokemuksena arvosanan 10. Kivunlievitys meni nappiin ja voisin mennä uudelleen vaikka ensi viikolla :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOho, kirjoitetaanpa uus kommentti kera vähempien kirjoitusvirheiden :D Siis: Vau, miten hieno synnytyskokemus sulla! Mä haluan sinne samaan sairaalaan synnyttämään tämän toisen lapsukaisen! Mulle kun ei annettu mitään apuja ponnistusvaiheeseen ja se olikin mun mielestä kauhein osuus koko synnytyksessä, vaikka oppikirjat väittävät ihan toista. Mulla kokemus oli siis aika hirveä, ja nyt kun tämä toinen taimi köllii vatsassani, niin alkaa iskeä paniikki pelkästään synnytystä ajattelemalla... :/ Onnea vielä kovasti ihanasta kääröstä! <3
VastaaPoistaMulle sattu kyllä tosi hyvä kätilö. Sellanen vanhempi räväkän oloinen nainen. Varsinkin se ponnistusvaihe oli hyvä kun se kehu miten hyvin ponnistin ja neuvo just miten pitää suunnata se ponnistus. En usko et sellanen lässynlää-kätilö olis ollut mulle yhtään sopiva :)
PoistaHienoa, että synnytys meni noin hienosti!
VastaaPoistaKiitos kun jaoit synnytyskertomuksesi :) Tämän pidän mielessä ja aion pärjätä vähintäänkin yhtä hyvin kuin sinä!
VastaaPoistaHieno kokemus varmasti. Minäkin voisin synnyttää vielä mut nää valvomiset ja imetys ottaa sen verran voimille, et saa nähdä.
VastaaPoistaIhana lukea myös näitä positiivisia synnytyskertomuksia :) tsemppiä ja voimia vauva-arkeen!
VastaaPoistaKiva lukee näitä synnärikertomuksii :) vauvanne on tosi söpö. Onnee ja jaksamista vauvan hoitoon.
VastaaPoistaps. olisit kiltti jos laittaisit kuvan myös kasvoistasi sillä ois kiva katsoa kuka postauksien takana on :DD
Näit on nii kiva lukee ja kaikki synnytystarinat mitä oon lukenu nii on ollu erilaisii! Haluun kans koittaa sitä ilokaasuu ja epiduraalii. Jotkut on puhunu et ilokaasusta tule huono-olo. Kattoo sit tehooks ne mulle :D
VastaaPoista