Siirry pääsisältöön

Kauan odotettu päivä

Tänään rv 40+0 ja pieni ei edelleenkään näytä minkäänlaisia syntymisen merkkejä. Olen itse syntynyt tismalleen laskettuna päivänä joten kovat oli odotukset myös meidän poitsun suhteen... Noh viimeistään parin viikon päästä sitten.

Eilen käytiin hakemassa Ikeasta viimeset hankinnat: amme, pehmolelu ja lisää pikku henkareita. Kesken ostosreissun alkoi sitten supistaa. Supistukset jatkui klo 19-24, ei mitenkään kipeinä mutta kuitenkin niin ettei nukkumisesta tullut mitään. Supistusten lomassa sain jonkun ihme raivokohtauksen miehelle, kun hän ei ollut vielä pakannut omaa sairaalakassiaan :) Mies-parka lähti sitten keskellä yötä pakkaamaan. Aamulla löysin meidän molempien sairaalakassit, vauvan kassin ja turvakaukalon valmiina eteisestä.

Tänään kävin kiinalaisessa syömässä (yritin valita mahdollisimman tulisia ruokia..) ja ostin Lindexiltä aivan ihanan Stinky-yöpuvun. Päätin ex tempore mennä kampaajalle ja laittamaan ripset+kulmat kuntoon. Kampaajan mukaan mun hiukset on ihan vihreät! Ja nyt mulla on kunnon Brezhnev-kulmakarvatkin. En yhtään ihmettele, ettei vauva uskalla syntyä kun äitillä on vihree tukka ja pelottavat kulmakarvat.



Sitten vielä toivottavasti viimeiset masukuvat


Mun napa on pullahtanut!



Tulisit jo, täällä me sua kovasti jo odotellaan.

Kommentit

  1. Voi jospa se sieltä vielä tulla tupsahtais ettei tarvitse enää paria viikkoa odotella.

    VastaaPoista
  2. Eiköhän hän ihan kohta halua saapua syliinne. Nyt otat vaan rauhassa ja yrität lepäillä niin olet hyvässä vedossa kun aika koittaa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli