Siirry pääsisältöön

Rakenneultra

Tänään oli se kauan odotettu rakenneultra. Heräsin kärsimättömänä jo klo 5.11, pari tuntia ennen kellonsoittoa.

Ultrassa kaikki oli hyvin. Kaikki mitat vastasivat suurinpiirtein viikkoja (20+3). Painoa pikkuisella on tällä hetkellä 330g. Kuvat mitä saatiin oli surkeita verrattuna Simon ultrakuviin.

Muuten kyllä pointsit Porvoon sairaalalle! Meille sattui molemmille kerroille todella mukava ultraajat. Ja kysyttiin myös haluammeko puhua suomea vai ruotsia. Kaikki kerrottiin todella selkeästi ja ystävällisesti.

Mietittiin ensin ettei udeltaisi vauvan sukupuolesta mitään, mutta automatkalla mieli muuttui. Ja tadaa.. meille on tulossa tyttö!

Ultraaja sanoi vielä, ettei poikavaatteita kannata kuitenkaan heti alkaa myymään. Ja ei, meille ei ole tulossa yhtäkään pinkkiä vaatekappaletta...

Kommentit

  1. Onnea tyttölupauksesta! :)

    Mun kaveri kans vannoi, ettei yhden yhtä pinkkiä vaatetta tule olemaan.. ja kappas, kuinka kävikään :D

    VastaaPoista
  2. Hienoja uutisia! Lämpimät onnittelut! :)
    Hyvä ultraaja on kyllä ihana juttu, on se kuitenkin aina jännittävä tilanne.

    On muuten aika kätevää kun ensin tulee poika ja sitten tyttö, koska kuvittelisin että aika monet poikien vaatteet menee tytöllekin, mutta jos on vaatekaappi ensin täynnä pinkkiä voi olla vaikea niitä pukea pojalle....

    Onnea odotukseen :)

    VastaaPoista
  3. Oo onnea tyttölupauksesta ja muutenkin hyvistä ultrakuulumisista! :)

    VastaaPoista
  4. :D Tyttölupaus, ihanaa!! Kovasti onnitteluja myös täältä.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että kaikki hyvin ultrassa! Onnea odotukseen! :)

    VastaaPoista
  6. Määkin sanoin raskausaikana etten osta yhtään pinkkiä vaatetta, jos tyttö tulee, mutta toisin kävi. :D Pian syntymän ja kotiutumisen jälkeen piti lähteä kauppaan ostamaan pinkkiä ja tyttömäistä vaatetta. Meillä oli lähinnä vain poikamaisia vaatteita ja tosi neutraaleja vaatteita. Eli ei kannata vannoa ettei yhtään pinkkiä tule. :D

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea tyttölupauksesta :)

    VastaaPoista
  8. Onnea kovasti! <3 Meinasin kommentoida jo edellistä postaustasi, että kovin näyttäisi tyttövatsalta... :)

    VastaaPoista
  9. Onnea kovasti! Meillä ultra oli muutama viikko sitten ja toinen poika on tulossa... Huokasin helpotuksesta juurikin noiden vaatteiden takia, niitä pojan vaatteita kun meille satelee ovista ja ikkunoista, mutta tyttöjä ei juurikaan lähipiirissä ainakaan vielä ole!

    VastaaPoista
  10. Onnea tyttölupauksesta ja hyvistä ultrauutisista!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli