Siirry pääsisältöön

Simo 10kk

Kävimme tällä viikolla 10kk neuvolassa. Tämä oli ylimääräinen neuvolakäynti omasta toiveestani. Lähinnä halusin tietää miten poika on kasvanut. Neuvolatädillä oli sijainen, johon Simo suorastaan rakastui. Vakkarineuvolatätiä hieman vierastaa (samoin kuin aika montaa muuta vanhempaa naisihmistä).

10kk, suluissa 8kk neuvolan mitat:
Pituus: 73,5cm (70,1)
Paino: 9360g (8420)
Pipo: 46 (45,4)

"Hyvin kasvava poika! Kuumeessa ollut. Hapanmaitotuotteita maistelussa"

Isot pojat osaa jo istua isoilla tuoleilla :)


En tiedä onko muut törmänneet tähän keski-ikäiseen naistyyppiin, jolla on tapana tulla neuvomaan ihan tuntemattomia vauvojen äitejä? Näin meille kävi eilisellä Prisman reissulla. Pikkumies oli just herännyt 20min päikkäreiltä, ja oli kiukkuinen kun ampiainen. Kävin pikaisesti hakemassa maitoa ja suunnistin kassoille. Kassoille oli tietysti kilsan mittainen jono. Siinä vaiheessa alkaa huuto. Meitä edellä oleva vanhempi täti päivittelee kuinka pojalla taitaa olla nälkä. Tunkee vielä naamansa siihen 20cm etäisyydelle pojan naamasta. Tästäkös poika riemastuu ja karjuu kahta kauheammin. Itse yritän hymyillä ja hillitä itseni.

Tässä yksi päivä oltiin miehen kanssa vaunulenkillä. Käveltiin vieretysten erittäin leveän kävelytien toista reunaa. Vastaan tulee keski-ikäinen pariskunta vieretysten ihan keskellä tietä, eivät väistä ollenkaan. Vanhempi mies alkaa huudella törkeään tyyliin kuinka valtaamme koko kävelytien. Tästäkös mieheni riemastui ja alkoi huudella takaisin.

Normaalisti olen tosi suoranainen ja sanon kyllä tarvittaessa napakasti, jos joku tuntematon alkaa päätänsä aukomaan. Mutta lapsen kanssa liikkuessa en kehtaa! Mulla on joku käsittämätön tarve esittää hillittyä äitiä tilanteessa kuin tilanteessa.
 

Kommentit

  1. Itse aion viedä Tyypin ylimääräiselle neuvolakäynnille nyt kun tulee 1v 3 kk täyteen.

    Mä en ole hillitty äiti. :( Eilen räjähdin postissa, kun selvisi, että 0,90 snt postimerkkejä ei täällä taideta myydä muualla, kuin postissa! Missä pitää siis JONOTTAA, että saa postitettua yli 50 grammaa alle 100 grammaa painavan kirjeen...

    VastaaPoista
  2. Itse en onneksi ole törmäänyt mutta kai se olisi hyvä jos osaisi asiallisesti käyttäytä ettei vajoa samalle tasolle kun ne ääliöt. Ymmärrän jos on vaikeaa hillitä itsensä. Odottelen niitä karkkihyllyllä tapahtuvia itkupotkuraivareita kun lapsi kasvaa ja tädit kauhistelee ympärillä...taidan nostaa tytön syliin niille akoille jos alkavat avautua. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli