Siirry pääsisältöön

Kohta se poksahtaa...

..Nimittäin mun napa! Alkaa olla ihan hilkulla milloin se pullahtaa pinnalle, yhyy!
Vauva on möyrinyt tänään koko päivän, ehkä se yrittää tulla jo navan kautta ulos...

Aamulla oli kurkku tosi kipeä ja töissä tuntui, et on pää täynnä räkää. Edelleen vähän flunssainen olo ja lihakset jumissa, mutta ei siis kuumetta tai mitään kunnon lentsua. Yritän tässä purkaa mun tavaroita. Käytiin eilen hakemassa kaksi autollista mun tavaroita omalta asunnolta, mitä olen käyttänyt tähän asti vähän kuin varastona. Helmikuun alusta sinne muuttaa vuokralainen, ja asunto pitää saada tyhjäksi. Tuli sitten kannettua aika paljon laatikoita, ne painavimmat jätin kyllä miehen kannettaviksi. Tosi hyvin jaksoin koko päivän, eikä tullut mitään supistuksia tms. Pakko kyllä varata kirpparipöytä, viedä osa tavaroista kierrätykseen ja osa viskata kylmästi roskiin. Pitää saada tilaa vauvan huoneeseen.

Sain kuulla ihania uutisia, hyvä ystäväni on raskaana! Tästäköhän se sitten alkaa.. Nimittäin suurinpiirtein kaikki kaverit on tähän asti olleet lapsettomia. Lisäksi toinen kaveri pyysi mua tammikuussa syntyneen vauvansa kummiksi. Suostuin tietysti :)

Kommentit

  1. Kyllä se napa mahassa pysyy. Mulla myös on pullahtanut, lapset ihmettelee kun ei napaa näy. Tai näkyy, kun se on tummentunut samalla kertaa kun tuli linea nigra vai mikä se nyt olikaan...

    VastaaPoista
  2. Linea negra :) Mies kans yks päivä kommentoi, että mulle olis sellanen ilmestynyt mahaan. Mutta se viiva oli kyllä ihan vaan mammasukkisten painauma..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli