Maanantai

Nää maanantait on jotenkin aina niin vaikeita. En jaksanut aamulla herätä, vaikka olin mennyt edellisenä iltana jo ysiltä nukkumaan. Aamulla tukka näytti siltä, että sitä on tupeerattu koko yö. Lisäksi poskea koristi pari megafinniä. Raskauden iloja siis :) Lisäksi mun lempihame tuntui jotenkin oudon kireältä ja sukkahousut puristi.

Raahauduin myöhässä juna-asemalle ja muistin onneksi, että matkakorttia pitää ladata. Aamupalatkin unohtui siinä kiireessä kotiin. Töihin ehdin nippa nappa. Eikun heti palaveriin, jonka olin tietysti unohtanut. Palaveri kesti ikuisuuden, maha kurni, meinasin pissata housuuni ja lopulta alkoi huippaamaan tosi pahasti.

Palaverin jälkeen pääsin onneksi heti lounaalle (päivän kohokohta) ja vetäsin napaan ah niin herkulliset ja ennenkaikkea terveelliset makkaraperunat. Sen jälkeen alkoi jo vähän helpottaa. Työkaveri tuli kommentoimaan, kuinka näytin niin hehkuvalta siellä palaverissa. Just joo, ne taisi lähinnä olla ne finnit mitkä hehkui.

Lupauduin jossain mielenhäiriössä tuuraamaan sairaslomalla olevaa iltapäivystäjää. Kolmen maissa alkoi väsyttää, röyhtäyttää ja pari kertaa meinasin yrjötä työpisteen roskakoriin. Normipäivä siis.

Junamatka kotiin oli yhtä tuskaa. Juna on ihan täynnä ja koko matkan oksetti. Jostain syystä loppumatkan kävely kotiin on todella vaikeaa, hyvä etten taas itkua vääntänyt. Kotona rojahdin sohvalle, söin viisi satsumaa, salmiakkia, sienipiirakkaa ja joulutortun.

Saisinko pliis jäädä jo äitiyslomalle? Jotenkin tää työssäkäynti tuntuu sata kertaa raskaammalta kuin ennen. Ja miks musta on tullut tämmönen ihme valittaja ja suursyömäri?