Siirry pääsisältöön

Kuulumisia pitkästä aikaa

Lomat on loppu ja päiväkoti (onneksi) alkanut taas. Tai siis ei mulla ole ollut yhtään virallista kesälomaa tänä kesänä. Mies ja lapset lomailivat heinäkuun. Töissä meillä on aina vapaita kolme päivää putkeen ja sitten saattaa olla päivystystä, joten parhaimpina viikkoina olen ollut töissä vain yhtenä päivänä. Toisaalta sitten työpäivät on välillä pitkiä ja on ollut totuttelemista kello kolmen aamuherätyksiin. Kesällä tein paljon iltavuoroja, jolloin olen kotona yleensä puolenyön jälkeen ja tämä rytmi sopii mulle paremmin.

Kesällä käytiin Lintsillä, Tukholman risteilyllä, Tampereen kylpylässä, Saimaan kylpylässä ja muuten oltiin ihan vaan kotona. Tällä viikolla lähden Fridan kanssa kolmeksi päiväksi Palmaan. Se on semmoinen tyttöjen reissu. Saan töiden kautta halpoja lentolippuja, mutta koneet on nyt kesällä tosi täysiä eli ikinä ei ole varmuutta mahtuuko mukaan. Siksi en uskalla lähteä molempien lasten kanssa yksin reissuun.

Frida aloitti isojen ryhmässä päiväkodissa ja Simo siirtyi ryhmään, jossa ollaan metsässä tms. suurin osa päivästä. Jäi hieman epäselväksi onko ne lapset talvellakin koko ajan ulkona...

Tänä kesänä molemmat on tykänneet pyöräillä tosi paljon ja myös päiväkotimatkat mennään välillä pyörillä. Fridalla on vielä apupyörät, mutta ehkä päästään niistä eroon nyt syksyn aikana.

Pitäisi tässä taas itsekin vähän ryhdistäytyä liikunnan ja syömisten suhteen. Kesällä on mennyt paljon jätskiä, karkkia ym. ja jumpassa on tullut käytyä kerran viikossa jos sitäkään. Kunto on ihan selkeästi rapistunut, mutta ehkä se taas tästä :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli