Siirry pääsisältöön

Kroppa kahden raskauden jälkeen

Kävin eilen ratsastustunnilla pitkästä aikaa. Ennen ratsastusta harjoiteltiin jumppasalissa pään oikeaa asentoa, syvien vatsalihasten aktivointia, ryhtiä ja käsien asentoa. Mulla on pitkät jalat ja kädet, mutta lyhyt selkä. Ratsastajalle on etua pitkistä jaloista.

Tajusin eilen kuinka onneton lihaskunto mulla onkaan raskauksien jäljiltä. Keskivartalo on surkeassa jamassa. Pitäisi varmaan aloittaa pilatestunnit?

Ratsastaessa hölskyvä vatsa ja tissit häiritsee. Selkä oli jo ennen tuntia jumissa. Viime syksyn ratsastin säännöllisesti ja silloin koin ihan samoja epäonnistumisen tunteita. Rakastan hevosia ja ratsastusta, mutta mun kroppa ei enää pysy mukana.

Joten ratsastustauko jatkuu kunnes saan muutaman kilon pois ja keskivartalon kuosiin.

Oletteko lasten myötä joutuneet laittamaan omia harrastuksia tauolle?




Kommentit

  1. Mulla ei ainakaan ekan raskauden jälkeen tapahtunut mitään muutosta kropassa. Seuraavana aamuna synnytyksen jälkeen vatsa oli täysin poissa. Kiloja kyllä jäi pari, mutta vatsassa ne eivät olleet. Vatsalihaksia pystyin treenaamaan aivan koko raskauden ajan. Ne eivät tuntuneet millään tavalla pahalta. Toki suoria vatsalihaksia välttelin, vaikka ne eivät pahalta tuntuneetkaan ja keskityin lähinnä vinoihin vatsalihaksiin. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi että on uskomatonta miten voi palautua niin nopeasti, että aivan kuin en olisi koskaan ollut raskaana. Juoksemisen aloitin tasan 6 viikkoa synnytyksen jälkeen. Aiemminkin olisin pystynyt, mutta halusin varmuuden vuoksi odottaa että varmasti olen palautunut täysin.

    VastaaPoista
  2. Ekan raskauden jälkeen aloitin juoksun vajaa vuosi synnytyksestä. Se on nyt tietysti jäänyt ja vähän harmittaa, kun näen lenkkitossut eteisessä. No, ensi keväänä uudestaan, jos en vielä syksyllä pääse juoksemaan. Raskaana ollessa en ole tällä kertaa tehnyt muuta kuin ulkoillut ja vähän hirvittää kuinka huonoon kuntoon tässä menee. Olis kiva olla kunnossa synnärillä, kun kylläpä lihaskunnosta olis varmasti apua. Pitääköhän täs hankkia jumppakuminauha tms...?

    VastaaPoista
  3. Oon joutunut kyllä omistani tinkimään. Koitan toitottaa avomiehelle, että määkin tarviin omaa aikaa ja haluun tehä sitä mitä ennenkin eli välillä pelailla yhtä nettiroolipeliä. Se on oikeestaan ainoa juttu tällä hetkellä minkä kautta saan itteni rentoutumaan niin, että en sillä hetkellä mieti neitiä tai mitään muutakaan. :)

    VastaaPoista
  4. Kahden lapsen jälkeen vielä ratsastin, mutta muistan kans, että keskivartalo oli kovilla...aloitin varmaan liian nopeaa. Silloin oli vielä äitiyslomalla aikaa harrastaa Kolmannen lapsen jälkeen en ole enää ratsastanut ja tallilla käyntikin mennyt minimiin...pienet lapset ja työ on aikaasyövä juttu..nyt odotan neljättä ja Aaattelin, että kun lapset kasvaa niin intoudun sitten joskus uudestaan lajiin, paljonhan niitä äiti-tytär pareja ratsastustunneilla näkee. Että kyllä joo molemmat vanhemmat olemme pitkälti luopuneet harrastuksista. Mutta aika aikaansa kutakin, ehtii myöhemminkin harrastusten pariin takaisin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli