Siirry pääsisältöön

Kolari

Heipat!

Tää on ollut hektinen viikko. Tyttö on ollut kiukkuinen, oisko vihdoin ne hampaat? Simo raapi maanantaina polvitaipeensa verille. Käytiin lekurilta hakemassa reseptit kunnon rasvoihin. Onneks on tuo vakuutus.

Eilen ajoin aamupäivästä Lahden motaria keskustaan päin. Lapset oli takapenkillä. Siinä oli just sattunut kolari. Toisella puolella tietä säiliörekka ja hieno maasturi, josta puuttui puolet keulasta. Koitin soittaa hätäkeskukseen, niin tais tehdä aika moni muukin. Maasturista näki heti, ettei siellä voi kukaan olla enää hengissä :( Rekkakuski näytti olevan kunnossa.

Kolaripaikalle tullessa ohiajavalla on velvollisuus auttaa. Meillä ei oo autossa vaahtosammutinta. Semmonen pitää kyllä nyt heti hankkia. Aloin miettimään myös muita turvallisuusjuttuja. Ei riitä vaikka kuinka olis itellä turvallinen auto, hyvät renkaat, turvaistuimet, oikea tilannenopeus ja turvaväli. Aina voi joku piripää tulla vastaan.

Selvittelen työkseni autovahinkoja, mutta tämä tais olla ensimmäinen kerta kun itse omin silmin näen tilanteen. Kotiinpäin ajellessa samalla tiellä oli vielä toinenkin paha kolari, heppatraikku yhtenä osallisena. Se hevonen kuoli :(

Että semmonen päivä. En voinut olla miettimättä mitä olis voinu käydä jos olisin lähtenyt liikenteeseen minuuttia aiemmin.

Päätin muuten palata töihin heinäkuun ajaksi. Anoppi ja mies hoitaa lapset. Saan siitä toivottavasti hyvin rahaa säästöön hoitovapaata ajatellen.

Kommentit

  1. :( mä selvitän työkseni henkilövahinkoja ja kyllä sitä välillä tekee pahaa, kun lukee mitä kaikkea tässä maailmassa voikaan sattua ja tapahtua.

    VastaaPoista
  2. Uh. Tuota samaa aina välillä mietin, ettei ikinä riitä, vaikka itse tekis oikein ja huoltais autonsa ym. Inhimillinen vahinko voi tapahtua kenelle tahansa, tosin onpa noita juoppo- ja muita kuskejakin ihan kiitettävästi vissiin liikenteessä. :/

    VastaaPoista
  3. Voi ei! Ikävää että joutuu todistamaan jotain noin surullista :(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli