Siirry pääsisältöön

Operaatio raskauskilojen karistus..

Nyt seuraa taas sellasta kuvamatskua, mikä saattaa järkyttää...



5kk synnytyksestä ja olen edelleen siinä samaisessa viime heinäkuun lukemassa. Painoin tänään 78,1kg ja olen 166cm pitkä. Normaalipainoiseksi indeksien mukaan on matkaa 9 kiloa. Painoin n. 64kg ennen kuin aloin odottamaan Simoa. Toivon, että lukemat alkaisi ensi vuonna jossain vaiheessa taas kutosella.

Kropan malli on myös muuttunut ja kilot kasaantuneet tuohon keskivartalolle. Haluan saada vyötäröni takaisin!

Koska imetän en karsi vielä ruokavaliosta muuta kuin herkkuja pois. Aion tehdä enemmän vaunulenkkejä. Jatkan kerran viikossa zumbassa ja uimassa käyntiä.

Miehen kanssa joulukuussa tehtiin 30 päivän kyykky- ja lankkuhaaste. Tammikuussa kyykyt ja lankut jatkuu, ja aloitin lisäksi vatsalihashaasteen.

Mulla on selkä vähän huonossa jamassa yöllisten imetysten vuoksi. Joudun käymään kolmen viikon välein hierojalla. Tarkoitus olisi, että vauva siirtyisi pinnikseen nukkumaan tässä vähitellen. Saa nähdä miten käy :)

Kommentit

  1. Tsemppiä, kyllä Se onnistuu! Minäkin sain tiputettua 75kg:sta 67kg noin kymmenessä kuukaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Joo kyllä mä tiedän, että se on mahdollista. Olen pahimmillaan painanut vähän yli 80 kiloa ilman mitään raskauksia.. Ja siitä sitten tiputellut hiljaksiin siihen 64 kiloon. Tykkään vaan liikaa herkuista!

      Poista
  2. Tsemppiä! Täällä painitaan lähes samoissa lukemissa. Synnytyksestä on vasta alle 2kk, mutta koska en imetä aloitin jo kevyemmän ruokavalion. Kun saisi vielä nukuttua vähän paremmin saattaisi paino jopa alkaa putoamaan :) Voimia yösyöttöihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eiköhän me molemmat onnistuta tässä projektissa!

      Poista
  3. Kyllä se onnistuu!

    Muistan, kun itse tuskailin oudon kroppani kanssa aika pitkään (tosin en tehnyt mitään kilojen karistamiseksi) mutta yhtäkkiä ne sitten katosivat. Kiinteytystä olis tietty voinut yrittää harrastaa mut ehkä tän raskauden jälkeen. ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävi samoin, kun Simo oli 6kk niin paino tippui itsestään. Sitä odotellessa...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli