Rakas anoppini oli jo jonkin aikaa sitten varannut meille päiväreissun Tallinnaan. Mukaan lähti myös miehen serkku puolisonsa kanssa. Olin aluksi lähtöä vastaan ja ajattelin, että mies voi lähteä kyllä Simpan kanssa, mutta minä jään kotiin. Mutta koska tämä mun kävelykunto tässä raskaudessa on ollut suorastaan erinomainen verrattuna ekaan raskauteen päätin lähteä mukaan.
(En voi kuitenkaan suositella kenellekään samanlaista kaupunkireissua raskausviikolla 37.. Tai no ehkä jollekin tosi sisukkaalle supermammalle? Jos ei olis ollut niin kuuma päivä niin sit ehkä muillekin )
Kävelyähän päivän aikana tuli ihan tarpeeksi. Ensin kotoolta juna-asemalle, sitten metrolta satamaan ja Tallinnassa käveltiin koko ajan. Ja vielä sama homma takaisinpäin. Olin kieltämättä kotimatkalla jo ihan poikki, selkää poltteli ja jalat turposi.
Simon kannalta reissu sujui ihan mahtavasti. Aamulla herätettiin poika klo 7, annettiin maitopullo käteen ja lähdettiin kävelemään junalle. Laiva lähti klo 9.15. Aamupala syötiin laivassa. Meillä oli mukana pari desiä maitoa, riisipiirakoita, Valion tetrapuuroa ja bonan hedelmäsoseita. Laivan kahvilasta sai ostettua 2dl maitotetroja. Tallinnassa Simo söi vähän meidän lounasruokia ja omia eväitä. Ravintolan valinnassa meillä onkin nykyään yhtenä kriteerinä se, että paikasta löytyy leikkihuone ja pöydän saa sen vierestä ;) Päikkäreitä nukuttiin kahdet Tallinnassa, hyvin nukahti mukulakivetysten ansiosta :) On muuten nuo meidän vanhat Emmaljungat tosi paljon paremmat työntää mukulakivillä kuin Phil&Tedsit!
Terminaalissa ja Tallinnassa ei ollut mitään ongelmia liikkua rattaiden kanssa. Laivassa sai vähän hissejä odotella, muuten meni hyvin. Sekä meno- että paluumatkan Simo viihtyi suurimmaksi osaksi lasten leikkinurkkauksessa. Tosin siellä oli jotkut kauhukakaroiden kokoontumisajot, ja sain koko ajan vahtia silmä kovana ettei jonkun toisen pirjopetteri ollut tönimässä, tallomassa tai nipistelemässä Simppaa naamasta. Parin lapsen vanhemmat vaan jätti kersansa tuonne leikkinurkkaukseen ja lähti itse vetämään bisseä baarin puolelle. Meikä joutui pitämään kyllä parille lapselle puhuttelut.
Takaisin tullessa lähtö viivästyi laivassa sattuneen sairaskohtauksen vuoksi. Kotona taidettiin olla vasta siinä puoli kymmenen maissa illalla. Hienosti kyllä Simo jaksoi reissata koko päivän!
Tänään ei meikäläisellä sitten meinannut enää crocsitkaan mahtua jalkaan.. Enkä kyllä tasan kävele tänään yhtikäs mihinkään.
(En voi kuitenkaan suositella kenellekään samanlaista kaupunkireissua raskausviikolla 37.. Tai no ehkä jollekin tosi sisukkaalle supermammalle? Jos ei olis ollut niin kuuma päivä niin sit ehkä muillekin )
Kävelyähän päivän aikana tuli ihan tarpeeksi. Ensin kotoolta juna-asemalle, sitten metrolta satamaan ja Tallinnassa käveltiin koko ajan. Ja vielä sama homma takaisinpäin. Olin kieltämättä kotimatkalla jo ihan poikki, selkää poltteli ja jalat turposi.
 | |
| Kuvassa myös anoppi (älkää kysykö mitä mä teen..) |
Simon kannalta reissu sujui ihan mahtavasti. Aamulla herätettiin poika klo 7, annettiin maitopullo käteen ja lähdettiin kävelemään junalle. Laiva lähti klo 9.15. Aamupala syötiin laivassa. Meillä oli mukana pari desiä maitoa, riisipiirakoita, Valion tetrapuuroa ja bonan hedelmäsoseita. Laivan kahvilasta sai ostettua 2dl maitotetroja. Tallinnassa Simo söi vähän meidän lounasruokia ja omia eväitä. Ravintolan valinnassa meillä onkin nykyään yhtenä kriteerinä se, että paikasta löytyy leikkihuone ja pöydän saa sen vierestä ;) Päikkäreitä nukuttiin kahdet Tallinnassa, hyvin nukahti mukulakivetysten ansiosta :) On muuten nuo meidän vanhat Emmaljungat tosi paljon paremmat työntää mukulakivillä kuin Phil&Tedsit!
Terminaalissa ja Tallinnassa ei ollut mitään ongelmia liikkua rattaiden kanssa. Laivassa sai vähän hissejä odotella, muuten meni hyvin. Sekä meno- että paluumatkan Simo viihtyi suurimmaksi osaksi lasten leikkinurkkauksessa. Tosin siellä oli jotkut kauhukakaroiden kokoontumisajot, ja sain koko ajan vahtia silmä kovana ettei jonkun toisen pirjopetteri ollut tönimässä, tallomassa tai nipistelemässä Simppaa naamasta. Parin lapsen vanhemmat vaan jätti kersansa tuonne leikkinurkkaukseen ja lähti itse vetämään bisseä baarin puolelle. Meikä joutui pitämään kyllä parille lapselle puhuttelut.
Takaisin tullessa lähtö viivästyi laivassa sattuneen sairaskohtauksen vuoksi. Kotona taidettiin olla vasta siinä puoli kymmenen maissa illalla. Hienosti kyllä Simo jaksoi reissata koko päivän!
Tänään ei meikäläisellä sitten meinannut enää crocsitkaan mahtua jalkaan.. Enkä kyllä tasan kävele tänään yhtikäs mihinkään.
Se tunne, kun croksit ei mahu jalkaan, on melko hurja... Onneksi se turvotus loppuu jonku viikon päästä sullakin :)
VastaaPoistaJoo, muistan tuon crocs-turvotuksen. En olis uskonut, ennen kuin itse koin saman. :)
VastaaPoistaSe taitaa vetää kauhukakaroita puoleensa se leikkinurkka. Oltiin tänään päiväristeilyllä ja myös toukokuussa ja molempina kertoina järjetöntäbriehumistavja säännöistä viis...ikävää.
VastaaPoista