Mielensäpahoittaja tässä terve. Meillä oli tänään ne miehen kaverin häät. Aamu alkoikin hyvin kun tappelin miehen kanssa astianpesukoneen oikeaoppisesta käytöstä. Sen jälkeen kävin hajoilemassa tuossa paikallisessa kenkäkaupassa kun mitkään kengät ei sopinut jalkaan. Päätin sitten laittaa häihin yhdet vanhemmat korkeat korkkarit, koska kaikki matalat kengät puristi.
Olin jo aiemmin vaivihkaa kysellyt mieheltä olisiko mitenkään mahdollista, että lähtisimme vähän aikaisemmin sieltä häistä kotiin. Niin, että päästäisiin ajoissa nukkumaan ja myös laittamaan pojan unille. No ei kuulemma onnistu, koska ne ovat hänen kaverinsa häät joissa hän haluaa olla niin pitkään kun huvittaa. Selvä homma.
En tuntenut häistä ketään. En ollut ikinä edes hääparia nähnyt. Ruokailun jälkeen mies kyseli jos käytäisiin vähän ulkona kävelemässä. Lähdin mukaan ja mitä tekee mies - häipyy äijäporukan kanssa halkopinon luo ryyppäämään ja jättää mut siihen täysin tuntemattomien kanssa pihalle patsastelemaan. Mä olen niin huono juttelemaan kenenkään tuntemattomien kanssa, ja suoraan sanottuna näin loppuraskaudessa mua ei oikeastaan edes kiinnosta leikkiä sosiaalista.
Odottelin siinä sitten aika kauan itku kurkussa ja aloin olla jo niin vihainen, että päätin kävellä autolle ja lähteä kotiin kesken häiden. Menin autolle ja tajusin, että miehen soittokamat on edelleen takakontissa joten en voi lähteä (miehen oli siis tarkoitus myös esiintyä häissä). Joten painuin naisten vessaan ja yritin vähän koota itseäni.
Ja mainittakoon nyt vielä, että nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset kinkerit joissa mies vaan yhtäkkiä jättää mut tuntemattomien ihmisten seuraan yksin...
Lopulta se mies sitten löytyi ja siinä silmät turvonneena sönkötin, että lähden nyt kotiin poikaa nukuttamaan kun ei ole kovin kivaa yksin täällä häissä selvinpäin juhlia. Sovittiin, että lähden kakun leikkauksen ja heidän esityksen jälkeen. Näitä seurasi valehtelematta ainakin 10 x todella tylsiä ja pitkiä juhlavieraiden puheita. Ehdin siinä jo miettiä pitäiskö lähteä kesken kaiken kättärille tsekkauttamaan tilanne, oli sen verran kipeä selkä ja supistikin ilkeästi. Lähdin sitten yksin kotiin. Siellä odottikin maailman paras pikkumies hymyssä suin.
Taitaa tämä loppuraskaus parasta viettää vaan kotona mököttäen.. Ei musta ole enää juhlijaksi. Mielialat heittelee ja saatan tulla herkistyä ihan ihme jutuista. Ja saa tuo pässi mies jatkossa täyttää sen tiskikoneen ihan justiinsa sillä omalla oikealla tyylillään - alan vaan jättää likaiset astiat pöydälle niinkuin sekin jättää.
Lopuksi vielä pari kuvaa mun turvonneesta häälookista. Älkää järkyttykö..
Olin jo aiemmin vaivihkaa kysellyt mieheltä olisiko mitenkään mahdollista, että lähtisimme vähän aikaisemmin sieltä häistä kotiin. Niin, että päästäisiin ajoissa nukkumaan ja myös laittamaan pojan unille. No ei kuulemma onnistu, koska ne ovat hänen kaverinsa häät joissa hän haluaa olla niin pitkään kun huvittaa. Selvä homma.
En tuntenut häistä ketään. En ollut ikinä edes hääparia nähnyt. Ruokailun jälkeen mies kyseli jos käytäisiin vähän ulkona kävelemässä. Lähdin mukaan ja mitä tekee mies - häipyy äijäporukan kanssa halkopinon luo ryyppäämään ja jättää mut siihen täysin tuntemattomien kanssa pihalle patsastelemaan. Mä olen niin huono juttelemaan kenenkään tuntemattomien kanssa, ja suoraan sanottuna näin loppuraskaudessa mua ei oikeastaan edes kiinnosta leikkiä sosiaalista.
Odottelin siinä sitten aika kauan itku kurkussa ja aloin olla jo niin vihainen, että päätin kävellä autolle ja lähteä kotiin kesken häiden. Menin autolle ja tajusin, että miehen soittokamat on edelleen takakontissa joten en voi lähteä (miehen oli siis tarkoitus myös esiintyä häissä). Joten painuin naisten vessaan ja yritin vähän koota itseäni.
Ja mainittakoon nyt vielä, että nämä eivät suinkaan ole ensimmäiset kinkerit joissa mies vaan yhtäkkiä jättää mut tuntemattomien ihmisten seuraan yksin...
Lopulta se mies sitten löytyi ja siinä silmät turvonneena sönkötin, että lähden nyt kotiin poikaa nukuttamaan kun ei ole kovin kivaa yksin täällä häissä selvinpäin juhlia. Sovittiin, että lähden kakun leikkauksen ja heidän esityksen jälkeen. Näitä seurasi valehtelematta ainakin 10 x todella tylsiä ja pitkiä juhlavieraiden puheita. Ehdin siinä jo miettiä pitäiskö lähteä kesken kaiken kättärille tsekkauttamaan tilanne, oli sen verran kipeä selkä ja supistikin ilkeästi. Lähdin sitten yksin kotiin. Siellä odottikin maailman paras pikkumies hymyssä suin.
Taitaa tämä loppuraskaus parasta viettää vaan kotona mököttäen.. Ei musta ole enää juhlijaksi. Mielialat heittelee ja saatan tulla herkistyä ihan ihme jutuista. Ja saa tuo pässi mies jatkossa täyttää sen tiskikoneen ihan justiinsa sillä omalla oikealla tyylillään - alan vaan jättää likaiset astiat pöydälle niinkuin sekin jättää.
Lopuksi vielä pari kuvaa mun turvonneesta häälookista. Älkää järkyttykö..
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEnsinnäkin vau, olet kyllä näyttänyt tosi hyvältä! Toi mekko on tosi kaunis.
VastaaPoistaToisekseen mur ja miehet.
Kaunis on häälookki kyllä :) Ja mää inhoon kanssa just noita samoja tilanteita ihan näin epäraskaanakin! Mun mielestä se on pahinta mitä voi juhlissa toiselle tehdä ja vältän sitä ittekin aina viimeseen asti. Ja yhden edelliseen: miehet!
VastaaPoistaHieno look!
VastaaPoistaKurjat häät, jos joutuu yksin möllistelemään. Mun ex-poikaystävä ei edes esitellyt mua kättelyjonossa yksissä häissä. En tuntenut ketään ja hääparikin kysyi, et kuka olen. Voi v...
Paljon sympatiahaleja täältä!<3 voin niin samaistua tohon tilanteeseen, olin loppuraskaudesta ja tytön ekan kuukauden aikana samanlainen herkkis ja mun mielestä miesten pitäisi edes YRITTÄÄ ymmärtää! Murmurmur.
VastaaPoistaJa höpöhöpö mikään turvonnut, upea asu! Katoin heti että vau, olisinpa mäki näyttänyt noin hyvältä raskaana :))
Hieno look!
VastaaPoistaJa ymmärrystä tulee myös täältä. Itsekin oen kilahdellut läheisilleni isommista (ja niistä pienemmistä) asioista ihan kiitettävästi tässä loppuraskauden aikana ja toivonut ymmärrystä sympatiaa.
Itse kirjoittelin tänään tuosta koiran aitaus -tapauksesta, josta täällä oli kehkeytymässä elämää suurempi kriisi. Voihan raskaushormonit ja ne miehet...
Ymmärrän kyllä miestäsi siinä mielessä, että en itsekään haluaisi lähteä kaverin häistä jo n. klo 19 jotta saa lapsen nukkumaan. Mutta yksin ei seuralaista jätetä :)
VastaaPoistaSinun mekko on tosi kiva, eikä näytä yhtään siltä että olisit viimeisilläsi raskaana.
Hyvältähän sää oot näyttänyt. Ihana masu! :) Mutta olipas todella kurja miten sun mies tolleen teki. :( Mää jotenkin ymmärrän tosi hyvin sua. Tollanen on niiiiiin syvältä. Onneksi sua odotti iloinen Simo kotona! :)
VastaaPoistaTodella kaunis masu ja mekko!!!!
VastaaPoista