Siirry pääsisältöön

Yöryömijä

Tänään aamulla joskus 8 maissa laitoin pojan nukkumaan pinniksen ihan toiseen päähän mahalleen vaippasiltaan. Tunnin päästä heräsin siihen, että poika oli äheltänyt itsensä meidän pedin puolelle ja pötkötti siinä pää kohti mun jalkoja! Hetken seurailin sen touhuja, ja se todellakin punki jalkoja pepun alle ja siten pääsi eteenpäin möyrimään. Ei todellakaan tee tätä päiväsaikaan!

Kävimme myös hakemassa passin poliisilaitokselta. Valokuvan otto oli hankalaa hommaa. Valokuvaaja istutti pojan pallille ja mun piti tukea sitä alhaalta pepusta niin ettei omat kädet näy kuvassa. Poika heilu kuin heinämies.. lopulta kuva saatiin kuitenkin otettua.



Tänään onkin luvassa pakkailua, koska lähdemme huomenna viikon automatkalle. Suuntaamme ensin Lempäälän Ideaparkkiin, siitä Porin Yyteriin, Tuuriin ja lopuksi mökille.

Jee, taas yksi lukija on tullut lisää! Nyt meillä on jo 48 lukijaa, vielä kun tulee 2 lisää niin järjestän vauva-aiheisen arvonnan :)

Kommentit

  1. Simo on huippu! :) Aikamoinen liikuskelija. Hassua et vauvat tarvii nykyään oman passin..
    Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
  2. Täällä kans möyritään, ei uskalla selkää edes hetkeksi kääntää, kun poika on hoitopöydällä. Mukavaa reissua teille!

    VastaaPoista
  3. Meillä on kans ryömintää havaittavissa,vaikka miten laittaa tilaa väliin niin eikös Julius oo kohta mönkiny kainaloon :) Ihana kun nukkuu kainalossa mut varsinainen patteri ainakin nyt kun on lämmintä muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, oon miettinyt et haistaakohan Simo jotenkin yöllä maidon ja lähtee sinnikkäästi mönkimään sitä kohden..

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli