Anoppi -Anoppi tässä huomenta! Kuule kävin tossa lähetyskirppiksellä ja siellä oli 45 eurolla aivvvvvan ihana vauvan sänky. Semmonen rimssunen... Että onko teillä jo vauvan sänkyä?
Minä -No itseasiassa on. Ostettiin se Ikeasta jo ajat sitten, mutta se odottaa edelleen kokoamista tossa makkarissa.
Anoppi -Soitin sinne ja varasin sen sängyn teille. Se pitää tänään käydä hakemassa. En oo kuule aikasemmin nähnyt yhtä sulosta sänkyä. Siinä oli semmoset rimssuset koristeet ja kaikki. Kaikenlisäksi se on tänään puoleen hintaan! Että jos lähdet nyt autolla sen hakemaan.
Minä -Niin kun me ei oikeastaan tarvita enää sänkyä, kun meillä on jo toi pinnasänky. Ja J on siellä reissussa niin en saa sitä yksin kannettua.
Anoppi -Heh heh hee, se sänky on sen verta vanha ja ihana, että mää aattelin, että mää vähän laittelen sitä ja myyn sen sitten vaikka eteenpäin. Ja ja ja ja ja...
Minä -Ei tänne kuule taida mahtua kun yks vauvansänky, kun tota tilaa on sen verran rajallisesti.
Mun anoppi on aivan ihana ihminen, mutta näköjään sekin alkaa nyt näyttää jo höperöitymisen merkkejä vauvan suhteen? Mun omalta äidiltä sen nyt vielä ymmärtää, koska lapsenlapsia ei entuudestaan oo ja äiti on jo valmiiks höperö. Anopin kanssa en uskalla enää mennä kirppikselle, koska aikasemmin se on tehnyt sieltä sen verran ihania "löytöjä" vauvanvaatteiden suhteen.. Siinä on aina kova selittely, että miksi en niitä sitten halua ostaa.
Mutta muuten pointsit mut miehelle tässä anoppi-asiassa. Anoppi meinaan asuu tuossa viereisessä talossa, parinsadan metrin päässä. Sillä taitaa olla avaimetkin tänne, mutta anoppi ei ole kertaakaan käynyt täällä mun asumisen aikana. Eikä kukaan muukaan sukulainen, koska mies ei tykkää jos täällä ramppaa sukulaisia vieraissa. Mun suurin pelko tällä hetkellä onkin se, että mun oma äiti varmaan muuttaa tänne vaivihkaa sitten kun vauva on syntynyt...
Minä -No itseasiassa on. Ostettiin se Ikeasta jo ajat sitten, mutta se odottaa edelleen kokoamista tossa makkarissa.
Anoppi -Soitin sinne ja varasin sen sängyn teille. Se pitää tänään käydä hakemassa. En oo kuule aikasemmin nähnyt yhtä sulosta sänkyä. Siinä oli semmoset rimssuset koristeet ja kaikki. Kaikenlisäksi se on tänään puoleen hintaan! Että jos lähdet nyt autolla sen hakemaan.
Minä -Niin kun me ei oikeastaan tarvita enää sänkyä, kun meillä on jo toi pinnasänky. Ja J on siellä reissussa niin en saa sitä yksin kannettua.
Anoppi -Heh heh hee, se sänky on sen verta vanha ja ihana, että mää aattelin, että mää vähän laittelen sitä ja myyn sen sitten vaikka eteenpäin. Ja ja ja ja ja...
Minä -Ei tänne kuule taida mahtua kun yks vauvansänky, kun tota tilaa on sen verran rajallisesti.
Mun anoppi on aivan ihana ihminen, mutta näköjään sekin alkaa nyt näyttää jo höperöitymisen merkkejä vauvan suhteen? Mun omalta äidiltä sen nyt vielä ymmärtää, koska lapsenlapsia ei entuudestaan oo ja äiti on jo valmiiks höperö. Anopin kanssa en uskalla enää mennä kirppikselle, koska aikasemmin se on tehnyt sieltä sen verran ihania "löytöjä" vauvanvaatteiden suhteen.. Siinä on aina kova selittely, että miksi en niitä sitten halua ostaa.
Mutta muuten pointsit mut miehelle tässä anoppi-asiassa. Anoppi meinaan asuu tuossa viereisessä talossa, parinsadan metrin päässä. Sillä taitaa olla avaimetkin tänne, mutta anoppi ei ole kertaakaan käynyt täällä mun asumisen aikana. Eikä kukaan muukaan sukulainen, koska mies ei tykkää jos täällä ramppaa sukulaisia vieraissa. Mun suurin pelko tällä hetkellä onkin se, että mun oma äiti varmaan muuttaa tänne vaivihkaa sitten kun vauva on syntynyt...
Voi apua... Taitaa se höperöityminen koskea kaikkia isovanhempia, vaikka olisivat kuinka "normaaleja" ennen lapsenlapsen syntymää. Näin kävi mun vanhemmille myös, kun sisko sai ensimmäisensä. :)
VastaaPoistaLuulen, että mun äiti oli jotenkin jo heittänyt kaikki toiveet romukoppaan mun raskautumisen suhteen... Tai lähinnä kohdisti kaikki odotukset mun pikkusiskoon, joka on aina halunnut lapsia. Anopilla on entuudestaan jo 3 lastenlasta, joten se ei oo vielä yhtä seonnut kun mun äiti :)
PoistaVoi ei! Ei varmaan saisi nauraa, mutta rupesi kuitenkin naurattamaan tämä kirjoituksesi. Meidän anoppi ei onneksi ole ihan näin "höperöitynyt", mutta kaipa merkkejä on ilmassa... :) taitaa olla aika yleistä!
VastaaPoistaJoo mua ei hirveesti naurattanut sen puhelinkeskustelun aikana :D
Poista