Siirry pääsisältöön

Neuvolalääkäri ja synnytysvalmennus

Kävin sitten neuvolalääkärillä valittelemassa näitä lonkkakipuja. Sain loppuviikon sairaslomaa, ja pitää sitten mennä hakemaan lisää jos kivut ei hellitä. Työterveyslääkärikin voi kuulemma jatkosaikun kirjoittaa tän tyyppiseen vaivaan, mikä on tosi hyvä juttu. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen ja siellä oli kaikki ok. Menkkatyyppisistä kivuista sanoi, että ne on ihan ok jos tulee silloin tällöin, mutta jos alkaa tulemaan säännöllisesti niin sitten vaan lepoa.

Eilen oli ensimmäinen synnytysvalmennus. Aiheena synnytys ja kivunlievitys. Se vetäjä oli tosi hyvä, ja paljon tuli uutta tietoa. Esim. se, että näillä viikoilla jos vauva päättäisi tulla maailmaan ei sitä enää pahemmin esteltäisi. Ja että ennen rv 35 ei saa mennä synnyttämään Hyvinkäälle tai Porvooseen, vaan sitten pitäisi suunnata suoraan Naistenklinikalle. Lopuksi katsottiin synnytysvideo. Mieskin tykkäsi, että toi synnytysvalmennus oli paljon hyödyllisempi kuin se viime viikkoinen perhevalmennus.

Kivunlievitystä oon miettinyt sen verran, että ainakaan niitä aquarakkuloita en halua kokeilla! Muuten voivat antaa vaikka kaikki kivunlievitykset mitä on saatavilla :) Mulla on kai korkeahko kipukynnys niin saa sitten nähdä kuinka kamalaa se synnytyskipu oikeasti on. Kävin ennen aina hammaslääkärissä ilman puudutusta (ja mulla on tosi paljon reikiä!) ja joskus mursin ranteeni enkä tajunnut mennä moneen päivään lääkäriin...

Mulla on muutenkin tätä veri/piikkikammoa niin pelottaa kaikki oksitosiinitipat sun muut. Eniten pelottaa kuitenkin se, että joudun sektioon. Ei niinkään se, että vauva vaikka sattuis syntymään poikittain perätilassa ;)

Kommentit

  1. Ei siihen sektioonkaan kuole :) Itselle se tehtiin suunnitellusti 7 viikkoa sitten perätilasta johtuen ja olen täysin parantunut ja itseasiassa helpottunut siitä, vaikka ensin olin pettynyt kun en saanut synnyttää. Ei repeämiä eikä tikkejä, paitsi tietty mahassa viikon verran ja istumaan pääsee heti. Mukelo oli aika reilun kokoinen ja uskon päässeeni helpommalla näin.

    VastaaPoista
  2. Mua kammottaa myös piikit ja veri, joten puudutukset vähän hirvittää. No, kylläpä se sit paikanpäällä selviää, miltä tuntuu ja mitä tarvitsee. Ehkei se pistäminen enää niissä synnytyskivuissa tunnu. :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli