Siirry pääsisältöön

Masukuvaa ja muuta marmatusta

Tässä masukuva rv 22+1. Maha on mun mielestä noussut entistä ylemmäs ja kasvanutkin jonkun verran. Kaikki normaalit paidat onneksi menee vielä päälle :)


Mun hyvä työkaveri kommentoi tällä viikolla, että mun maha on kuulemma valtava viikkoihin verrattuna. Jaa-a, en tiedä mistä hän ton kommentin oikein repäisi, koska ei ole ollut itse koskaan raskaana. Muutenkin sama tyyppi naureskelee aina mun välipaloille ja isoille annoksille ruokalassa. Eikä hän itse syö juuri mitään ja valittelee vaan kasvanutta vatsamakkaraansa. Tyyppi on siis oikeasti tosi hoikka... Normaalisti en loukkaantuisi mistään "valas"-kommenteista, mutta nyt tuntui jotenkin tosi pahalle! Selitin sitten, että mun maha kyllä menee neuvolan mukaan keskikäyrän alapuolella ja mitä olen muiden samoilla viikoilla mahoja nähnyt, niin ne on yleensä vähän isompia. Muutenkin musta on tullut paljon herkempi kun normaalisti ja tuntuu, että voisin pillahtaa itkuun ihan mitättömistä pikkujutuista.

Heräsin taas keskellä yötä valvomaan! Selkä oli ihan jumissa enkä löytänyt hyvää asentoa. Lisäksi ahdistusta lisäsi mahatyypin ahkera potkinta, miehen tunkeminen mun tyynylle nukkumaan ja lämpöpatterina toimiva mäyräkoira.

Mies lähti hautajaisiin ja mä jäin yksin kotiin. En nimittäin tän selän kanssa pysty istumaan kolmea tuntia autossa.. Ja tuolla on ihan kamala ajokelikin. Ajattelin lähteä kirppikselle ja ostoskierrokselle. Joulukortit, lahjat ja langat pitäisi ostaa :)

Hauskaa viikonloppua!

Kommentit

  1. Ei tuo kyllä iso ole viikoihin nähden, ihan normaali raskausmaha. Minäkin olen kuullut jo aiemmin, kuinka olen "iso". Tosin kommentit tulivat silloinkin sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole olleet raskaana. Otin nokkiini ja näytin myös sen. Paljon herkemmässä on mun suutahtamiset nyt raskaana ollessa kuin ennen. Pienistäkin jutuista saatan vetää herneen nenään. :D

    Mukavaa viikonloppua törppökommentaattoreista huolimatta, toivottavasti löydät kivoja kirppisjuttuja!

    VastaaPoista
  2. Höpsis ole mikään liian iso maha! Mulla taisi olla jo ennen 20 viikkoa tuollainen :D Musta tuntui aina tosi pahalta kun kaikki kommentoi oi miten iso maha sulla jo on, meneekö ihan käyrillä? Jos pitää kommentoida mahan kokoa niin sanoisivat ede ihanan iso maha, ei tuntuisi niin pahalta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rv 17

Heti alkuun masukuvaa rv 17+0. Maha on kasvanut ihan älyttömästi! Ja myös selkä on ollut kipeä, eikä ihme kun pitää tuota möhkälettä kannatella. Tässä vielä vertailun vuoksi masukuva viime viikolta (rv 16). Tässä maha on mun mielestä tosi paljon pienempi kuin rv 15. Mahan koko riippuu kyllä aika paljon siitä, mitä päivän aikana on syönyt. Tällä viikolla kävin ekaa kertaa koko raskausaikana uimahallissa. Tykkään uida ja normaalisti uin sen 0,5h + 0,5h tai sitten koko tunnin putkeen. Mutta nyt huomasin kuinka tämä raskaus on romahduttanut mun kestävyyskunnon ihan totaalisesti! Ekan 10 minuutin jälkeen oli pakko siirtyä sinne hitaiden radalle ja 20 min jälkeen olin jo niin poikki (ja kiukkuinen niiden hitaiden matelijauimareiden vuoksi), että oli pakko mennä saunaan huilaamaan. Ja maha tuntui uidessa siltä, että se vaan hidastaa koko touhua. Vähän kuin olisi uinut joku kivireppu mahassa! Ensi viikolla uusi yritys.. Pääsin niistä järkyttävistä päänsäryistä eroon vähäksi aikaa kun a

2020 Case Korona

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Tämä vuosi on ollut aika haipakkaa. Tammikuussa lomailimme Sallassa. Helmikuussa olin lomautettuna lentoemännän työstä. Maaliskuussa lensin ja sairastelin. Huhtikuussa lähinnä nukuin univelkoja pois ja lepäsin. Toukokuussa aloitin kesätyöt entisessä työpaikassani. Tein koko kesän pelkästään etätöitä ja odotin milloin pääsisin taas lomautukselta lentämään. Kesällä tuli konkurssi ja koko Helsinki base suljettiin.  Olin keväällä hakenut opiskelemaan ja aloitin elokuussa opinnot ammattikorkeakoulussa. Pääsin opiskelemaan rakennusmestariksi. Elokuussa aloitin myös työpätkän lentokentällä. Yhtäkkiä olin täysipäiväinen opiskelija ja tein siinä sivussa kahta työtä. Koronan vuoksi lähes kaikki opinnot olivat etänä.  Syyskuun jälkeen sain jatkosopimuksen molemmista työpaikoista. En ole ikinä viihtynyt etätöissä, koska kaipaan kovasti sosiaalisia kontakteja. Aloin marraskuussa olla niin väsynyt, että irtisanouduin vanhasta työstä kesken määräaikaisuuden.  Nyt o

Viikko 7 + jotain

Olin viikonloppuna ratsastusleirillä. Kieltämättä oli ihanaa päästä laukkailemaan pitkin peltoja, hyppäämään maastoesteitä ja uittamaan hevosia. Unohdin melkein kokonaan olevani raskaana. Iltaisin teki ihan tajuttomasti mieli päärynäsiideriä. Nukahdin joka ilta siinä ysin maissa muiden jäädessä saunomaan ja juomaan olutta. Veneilijä lähti pariksi päiväksi Lappiin ja joudun nyt taas hengailemaan yksin täällä sen asunnolla alkuviikon. Ennen mä suorastaan rakastin yksin oloa, mutta nyt tää on jotenkin vaikeeta. Mun pitäisi tässä viimeistään ennen vauvan syntymää siirtää kirjat virallisesti tänne. Veneilijä vaihtoi jo huonejärjestystä niin, että meidän makkarista pääsee partsille ja suoraan vessaan (koska ravaan siellä kaiket yöt). Ja vauvan huoneeksi tulee isompi makkari. Siinä vaiheessa kun alan maalaamaan sitä toista makkaria vaaleanpunaiseksi tai -siniseksi niin mut saa kyllä oikeasti ampua.. Töissä ei myöskään kenellekään ole enää epäselvää se, että olen paksuna. Joku on ystävälli